Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Tuomo Puumala hämmästelee hallituksen pitkin syksyä jatkunutta poukkoilua ammattikorkeakoulutuksen uudistuksessa. Ensin koko rahoitus päätettiin siirtää valtiolle, mutta nyt hanke näyttää jäätyneen hallituksen ristiriitoihin ja päättämättömyyteen.
- Poukkoilu synnyttää epävarmuutta korkeakoulujen henkilökunnassa ja opiskelijoissa. Oppilaitoksissa käynnistellään jo yt-neuvotteluja vailla tietoa siitä, minne ollaan menossa. Varmaa ovat ainoastaan rajut leikkaukset aloituspaikoista ja perusrahoituksesta.
Hallitus ei pystynyt päättämään rahoituksen järjestämisestä, mutta haluaa sen sijaan säännellä koulutuksen järjestämistä entistä yksityiskohtaisemmin.
– Hallitus pettää lupauksensa rahoituksen järjestämisestä, mutta korvaa sen ottamalla itselleen kaikki ohjakset. Ministeriö haluaa jatkossa määrätä, mitä ammattikorkeakouluja maassa on, missä toimipisteissä koulutusta tarjotaan, millaisia tutkintoja oppilaitoksissa voi suorittaa ja jopa päättää mitä tutkintonimikkeitä voi olla. Ammattikorkeakoulujen itsenäisyys jää nimelliseksi, rahat leikkaantuvat ja ylhäältä sanelu lisääntyy.
Keskusta vaatii, että ammattikorkeakoulut kirjataan ammattikorkeakoululakiin kuten yliopistotkin on kirjattu yliopistolakiin. Leikkaukset on puolitettava, kohdistettava oikeudenmukaisemmin ja jaksotettava pidemmälle aikavälille. Keskusta haluaa ammattikorkeakouluille myös enemmän päätösvaltaa tarjoamistaan koulutusaloista ja -määristä, jotta alueen työvoimatarpeeseen voidaan vastata alueiden tarpeesta käsin, ei ministeriön.
Puumalan mukaan esimerkiksi aloituspaikkojen leikkauksien valmistelu on ollut puutteellista ja leikkausten kohdentaminen heikosti perusteltua. Koulutusta siirretään pohjoisesta etelään. Huonosta valmistelusta kielii muun muassa opetusministeri Gustafssonin tietämättömyys Oulun ja Pohjanmaan seutujen maan nuorimmasta ikärakenteesta sekä Lapin kasvavasta työvoimatarpeesta.
Pallo on todellakin ollut hukassa sekä opetusministeriön päässä että Lahden ammattikorkeakoulun johdossa. Tilanne jossa opetusministeriö “ehdottaa” seuraavia leikkauksia tulkitaan ammattikorkeiden hallituksessa opetusministeriö “määrää” seuraavat leikkaukset. Alasajossa ovat tällä hetkellä menestyneet ja paikallisesti merkittävät koulut niin kuin Lahden alueella Musiikki- ja draamainstituutti sekä valtakunnallisesti ainutlaatuinen Taideinstituutti.
Leikkauspäätöksissä herättää huomiota seuraavat asiat;
1. Leikkausten kohdentaminen
Opetusministeriö puoltaa leikkauksia ikärakenteen muutoksilla joka tarkoittaa että tulevaisuudessa nuoria on vähemmän ja eläkeläisiä enemmän. On ihan oikeutettua lisätä esim.hoitoalan aloituspaikkoja koska sen tarve tulevaisuudessa lisääntyy. Mutta miksi kaikki koulutusalat ei kanna korttansa kekoon ikärakenteen muuttuessa? Miksi juuri kulttuuri- ja matkailualankoulutus joutuu kantamaan kaiken?
Vaikka tradenomeja on ylikoulutettu niin suuri määrä että tradenomiliitto Tral suosittelee tradenomi koulutuspaikkojen leikkauksia 25%, niin opetusministeriö on viisaudessaan lisännyt tradenomien koulutusta?
2. Työllistyminen
Jos kulttuurialan työllistymistä pidetään yhtenä merkittävänä syynä leikkauksille, niin miksi se ei koske tradenomeja? Ja onko jokaista kulttuurikoulutuslinjaa tutkittu erikseen?
Päijät-hämeen työvoimatoimisto osasi kertoa että AMK-koulutettuja musiikkialan ammattilaisia on työttömiä koko Päijät-hämeen alueella alle 20 henkilöä kun taas työttömiä tradenomeja löytyi yli 200. Nyt olevan suunnitelman mukaan Lahteen tulisi 40 uutta aloituspaikkaa juuri liiketalouden alalle.
Koulustamme (Lahden musiikki- ja draamainstituutista) valmistuneiden työllistyminen oli suorastaan häikäisevää. 80% oman alansa töissä (tradenomeihin verrattuna todella häikäisevää) 19% jatko-opiskelemassa ja 1% vaihtanut alaa. Ihmiset työllistyvät hyvin ja vallitseva realiteetti on että töitä on.
Suomessa on kolme koulua jotka kouluttavat musiikin varhaiskasvattajia; Helsinki, Jyväskylä ja Lahti. Näiden koulujen varhaiskasvattajat revitään työmarkkinoille suoraan jo koulun penkiltä, sillä heille on niin valtavasti kysyntää. Uusimmassa tulevaisuuden musiikkialaa koskevassa Toive-hanke nimisessä tutkimuksessa jokainen Suomen musiikkiopiston rehtori sanoi lisäävänsä varhaiskasvatuksen opetusta ja jo nyt ollaan huolissaan siitä että miten nämä kolme koulutuspaikkaa voivat kouluttaa tarpeeksi työvoimaa alantarpeisiin. Miten käy kun näistä otetaan kaksi pois??? Vain Helsinki tarjoaisi jatkossa tätä koulutusta koko Suomen tarpeisiin? Jukka Gustafson totesi tähän asiaan seuraavasti ” Olemmehan lisäämässä lastentarhanopettajan koulutuspaikkoja, ehkä sieltä riittäisi myös tähän tarpeeseen?” Huoli on kova kun kuulee näin asioihin perehtymätöntä viisautta. Ei lentoemäntiäkään laiteta lentäjien hommiin vaikka lentokoneessa molemmat työskentelevätkin.
3. Keskittäminen
Paikallispoliittiselta taholta katsottuna Opetusministeriön suunnitelmat ovat tuhoontuomittuja. Maakunta elää monipuolisesta koulutustarjonnasta joka vaikuttaa ympäristöönsä monipuolisesti. Etenkin kulttuurikoulutuksen vaikutusta alueelleen ei voi korostaa. Opiskelijat tuovat alueellen paljon ilmaista kulttuuritarjontaa joka on kaikkien saatavilla tulo-tai ikäluokkaan katsomatta. Se että kulttuurikoulutus (ainakin musiikki) painottuisi enemmän isompiin kaupunkeihin, on mielestäni vähintään outoa. Isot kaupunkin ovat täynnä kulttuuritarjontaa jopa liiaksikin asti. Toiseksi opiskeluaikana verkostoidutaan ja pariudutaan, ehkä jopa kotiudutaankin asuntolainojen kanssa, ja kynnys lähteä pohjoiseen täyttämään sikäläisiä työtarpeita on vähintään suuri.
Lopuksi vielä…
Opetusministeriön kaavailemat isot koulutusyksiköt eivät tuo haluttua laatua etenkään taidekoulutukseen. Pienet yksiköt missä oma taiteilijaidentiteetti saa kasvaa yhteisöllisessä, tutussa ja vuorovaikutteisessa ympäristössä on parasta taidekoulutukselle. Suurten yksiköiden tuoma kilpailullisuus ja massakeskeisyys ei toimi taidekoulutuksessa. Massakeskeisyys ja taiteilija sopivat samaan lauseeseen vain siten että taiteilijoiden koulutuspaikkoja pitäisi olla reilusti yli tarpeen jotta jyvät voi erottua akanoista. Taidealueelle kuuluu sisäisesti rakennettuna vahva kilpailu jossa parhaimmat menestyvät kuten urheilussakin. Ei voida vain päättää että tarvitaan näin monta taiteilijaa ja sitten koulutetaan se määrä.
Mitä siis voimme tehdä ennen kuin on liian myöhäistä?