Tuntuuko teistäkin siltä, että lapsuuden joulumaisemat ovat mielenlokeroissa joka vuosi hieman syvemmällä? Aikamatkustus ei meinaa onnistua. Siihen innostuneeseen odotukseen ei pääse enää millään. Lapsuuden suuret tunteet ovat vaihtuneet ajan nopeaan juoksuun. Sen myötä asioista on tullut arkipäiväisiä. Vaikka joulu onkin riemumielinen juhla, välillä tuntuu siltä, että jouluja tulee ja jouluja menee. Juuri tähän jouluun pysähtyminen ei ole helppoa.

Yhteiskunnan rattaiden vauhti on käynyt niin kovaksi, että hiljentyminen ei onnistu tuosta noin vaan. Satasen tuntivauhdista ei voi hypätä tiensivuun rauhoittumaan. Ensin pitäisi hiljentää, mutta kuka sitä ehtii. Aina meinaa olla kiire jonnekin. Alituisen hoppuilun myötä juuri tässä hetkessä oleminen on käynyt vaikeammaksi. Ja jos sitten ollaankin tässä hetkessä, kalenteri nyt ainakin pitää olla kädessä, että voi sopia seuraavan kuukauden menoja ja mahdollisia tulevia rentoutumishetkiä. Tähän hetkeen on vaikea tarttua.

Kun puhe viime päivinä on vääjäämättä kääntynyt joululahjatoiveisiin, olen kuullut monen sanovan parhaan joululahjan olevan se, että saisi ajan hetkeksi pysähtymään. Saisipa hetken aikaa miettiä mihin maailma on menossa ja mikä on oma suunta. Miten minulla ja läheisilläni menee, mitkä asiat ovat hyvin ja missä pitää tehdä muutos. Samalla voisi entistä perusteellisemmin miettiä, mitkä asiat yhteiskunnassa ovat kiitoksen arvoisia ja mitkä kaipaavat parannusta.

Jos joulupukki toteuttaisi toiveen ja meillä todellakin olisi enemmän aikaa ajatella, luulen, että alkaisimme arvostaa pieniä asioita huomattavasti nykyistä enemmän. Emme välttämättä odottaisi aina jotain tulevaa huippuhetkeä, vaan arvostaisimme sitä, mitä meillä on tässä ja nyt. Arvostaisimme rakkaitamme vielä paljon enemmän. Eihän meillä itse asiassa ole muuta kuin tämä hetki. Sitä pitäisi vaalia nykyistä enemmän. Yhä hektisemmäksi käyvässä maailmassa pienet asiat ratkaisevat. Pienistä tarinoista muodostuu iso virta, joka muuttaa maailmaa.

Kun olisi enemmän aikaa ajatella, huomaisimme myös, että pieni ihminen tuntee itsensä usein aika voimattomaksi. Vaikka politiikankin puolella on tehty paljon, niin se on aivan liian vähän. Tänä jouluna ajatuksemme ovatkin niiden kanssa, jotka vastoin omaa tahtoaan joutuvat viettämään joulua yksin. Ajattelemme niitä, jotka tuntevat itsensä voimattomaksi sairauden tai kärsimyksen vuoksi. Yritämme sanoin ja teoin auttaa niitä, joilla ei ole rahaa joululahjoihin tai laatikoihin.

Kun meillä olisi enemmän aikaa ajatella, huomaisimme, että kiireisen elämän myötä epävarmuudesta ja turvattomuudesta on tullut ihmisten vakituisia seuralaisia. Aivan liian moni elää pelossa myös tänä jouluna. Jos meillä olisi enemmän aikaa ajatella, sopisimme tekevämme yhdessä kaikkemme, jotta kaikenlaisesta osattomuudesta päästään eroon.

Jospa tämän joulun saisi kuitenkin tuntumaan aivan erityiseltä. Loppujen lopuksihan se on asenteesta kiinni. Joulun perimmäisen viestin äärelle hiljentyminen on taitolaji. Sen voi aloittaa olemalla läsnä läheisten kanssa pimenevässä aattoillassa. Olla juuri tässä ja juuri nyt.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille kotimaakunnan lehden lukijoille,

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja