Tuomon kynästä /

Keskipohjamaan kolumni: Joulumieli

Saimme laittaa joulukuussa hyvää kiertämään yhdessä lentopalloilija Lelu Ojansivun ja mahtavan talkooporukan kanssa. Neljättä kertaa järjestetty tempaus sai taas kerran huomaamaan, että avuntarvitsijoita on lähellämme paljon. Se havahduttaa joka ikinen kerta.

Suomalaiselle avun tarpeen myöntämiselle on turhan korkea kynnys. Etenkin ikäihmiset ovat tottuneet pärjäämään omillaan ja he ovat valmiita venyttämään viimeisenkin sentin jaksamisen äärirajoilla. Näin ei tarvitsisi olla. Jo nyt apua on kohtuullisen hyvin tarjolla, jos sitä vain osaa tai uskaltaa pyytää. Avun löytäminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, jos elämässä on muutakin murhetta.

Mitä me kaikki sitten voisimme asialle tehdä? Yksi asia voisi olla se, että pysähtyisimme ja yrittäisimme nähdä mahdollisimman lähelle. Joulun sanoma ja hiljentyminen voisi auttaa näkemään yksinäiset ja ne, jotka tarvitsevat apuamme, tukeamme tai ymmärrystämme. Monesti pelkkä kuunteleminenkin riittää. Jos voi auttaa toista, siitä tulee itsellekin hyvä mieli.

 

Arjen kiireissä aika ei aina meinaa riittää, eikä ole aikaa pysähtyä ajattelemaan ja näkemään. Tänä jouluna hyvä teema voisi olla ainakin tämän yrittämisessä. Voisi miettiä sitä, mitä on saatu aikaiseksi ja mitä toivoisi tulevalta vuodelta. Samalla voisi miettiä sitä, miten itse ja omalta kohdaltaan voisi tehdä enemmän sen eteen, että saisi lähellä olevat ihmiset paremmalle tuulelle tai jopa onnellisemmaksi.

Läheskään aina hyvä mieli tai onni ei koostu pelkästään aineellisista asioista, vaan pienistä eleistä ja ilmeistä. Jopa hymy tai ystävälliset sanat voivat pelastaa päivän. Uuden oppimisesta tai oivaltamisesta puhumattakaan. Pieniä aineettomia iloja on tarjolla joka puolella, jos niihin vain osaa tarttua. Helppoa hetkessä eläminen ei ole, mieli tahtoo aina laukata menneeseen tai tulevaan. Mutta yritetään vielä vähän enemmän.

 

Suomen juhlavuoden teema kuului mahtipontisesti ”yhdessä.” Suomi onkin rakennettu pitkälti yhteisellä tekemisellä. Silti en voi tänäkään jouluna olla ajattelematta niitä, jotka viettävät joulun syystä tai toisesta tahtomattaan yksin. Yksinäisyys koskettaa isoa joukkoa suomalaisia. Esimerkkejä löytyy ikäihmisistä nuoriin aikuisiin.

Jos tulevalta vuodelta voisi näin joulun alla toivoa jotakin, se olisi sitä, että jokainen löytäisi vähintään yhden ystävän. Rinnallakulkijan, olkapään, kumppanin tai vaikka keilauskaverin. Tässä suhteessa Suomelle hyviä malleja voisi löytyä eteläisemmästä Euroopasta, jossa ikäihmiset istuvat lähes poikkeuksetta piemeneviä iltoja yhdessä kuppiloissa tai kylän raitilla.

 

Yhteisöllisyys ei synny Suomessakaan poliittisella päätöksellä jossain tuolla kaukana. Se syntyy lähellä, meissä itsessämme.

Pienillä teoilla ja joulumielellä voisimme rakentaa Suomea, jossa olisi vähemmän yksinäisyyttä. Tehdään asioita enemmän yhdessä.

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta. Rauhallista joulunaikaa ja onnea uudelle vuodelle

 

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Kokkola

Lue koko teksti >> Kommentit pois päältä artikkelissa Keskipohjamaan kolumni: Joulumieli >> Vote up 1 Vote down 0  >>

Kommentointi on suljettu.