Velanotosta irtaantumisessa muistettava köyhän asia

Maamme asioita on vuosikymmenten ajan hoidettu menestyksellisesti niin sanotun maalaisjärjen avulla. Vaikka ekonomistit ennustavat suhdanteita ja sijoittajat tutkivat luottoluokituksia jo pientä kasvua silmissään, niin tavallinen kansa kuitenkin tietää, etteivät talouden niukat ajat ole vielä ohi. Kuuluisa Pihtiputaan mummokin miettii, että saadaanko valtionvelkaa koskaan maksettua pois, kun kerran sitä jo nyt on noin 12 000 euroa jokaista suomalaista kohden.

12 000 euroa on paljon rahaa, varsinkin kun se lainapotti on kaikilla meillä suomalaisilla kontollamme vauvasta vaariin. Työssäkäyvän perheen asuntolainan rinnalla se ei ehkä niin paljolta tunnu, mutta kansaneläkkeellä olevalle tai koulutaipalettaan aloittavalle on vaikea kuvitella tuollaista velkamäärää harteilleen maksettavaksi. Mutta kaikilla meillä se 12 000 euron taakka selässämme on, vaikkakin sen takaisinmaksusta emme yksinämme saa päättää.

Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa. Kuten pääministeri Matti Vanhanen on monta kertaa todennut, niin valtiontaloutemme voisi olla paljon pahemmassakin tilassa, ja tämän ansiosta säästämme vuosittaisissa korkomenoissa paremman luottoluokituksen johdosta yli miljardi euroa esimerkiksi Kreikkaan verrattuna. Mutta ilmaista raha ei silti meillekään ole. Valtionvelan korot ovat tänä vuonna arvioitu noin kahdeksi miljardiksi euroksi, mikä tekee noin 375 euroa jokaista suomalaista kohti. Sillä rahalla saisi jo aika paljon perusturvaa. On siis selvää, ettei velan varaan voida hyvinvointivaltion siemeniä laittaa itämään. Valtiontalouden tasapainottaminen tulee olemaan seuraavan hallituksen selvästi merkittävin tehtävä. On myös ensiarvoisen tärkeää, että Keskusta on mukana tässä työssä. Vain sillä tavoin voimme varmistaa, että tasapainottaminen tapahtuu oikeudenmukaisesti ja tulevaisuutta unohtamatta.

Vanhasen II hallitus on vastannut elvytyksellä tämän taantuman haasteisiin. Se on monella tapaa ollut hyvä ratkaisu. Jos tällä velkaantumisella estetään vielä syvemmät tuhot kansantaloudelle, niin se on kannattanut. On kuitenkin arvioitava myös sitä, että ovatko elvyttävät toimenpiteet kohdistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, kun veronkevennyksiä kohdennettiin myös kaikista hyvätuloisimmille.

Valtiovarainministeri Katainen on viime viikkoina toistellut niin mediassa kuin eduskunnan istuntosalissa mielipidettään siitä, että pääomatulon verotusta voidaan kiristää oikeudenmukaisuuden vuoksi. Voin vain toivoa, että tätä paatosta nyt toistamalla Katainen ja Kokoomus eivät perustele itselleen, ja vielä vähemmän muille puolueille, sellaisia myöhemmin tehtäviä veroratkaisuja, joissa kansan huono-osaisimmat unohdettaisiin.

Valtion pitää kaikin keinoin tukea yrittämistä ja esimerkiksi ensimmäisten ulkopuolisten työntekijöiden palkkaamisen kynnystä tulee alentaa välittömästi, mutta Kataisen toisaalla esiin nostama vaade yhteisöveron alennuksesta tuskin on paras keino yrittäjien toiminnan tukemiseksi.

Edellisen laman karmivana muistoja mielessämme painavat edelleen esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien suuri määrä. Se tosiasia, että masennuslääkkeitä syövien lasten ja nuorten määrä on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa pysäyttää joka kerta. Vastaavat ilmiöt pitää nyt ehkäistä ennalta, kun valmistaudumme laman takaisinmaksutalkoisiin.

Laman pahin mahdollinen seuraus on se, että kansa jakautuu entistä selvemmin voittajiin ja häviäjiin. Tämä kehitys orastaa jo nyt valitettavan selkeästi: mikäli työpaikka pysyy ja palkka säilyy, niin ostovoima on pysynyt täysin ennallaan, ellei jopa parantunut. Jos taas on joutunut lomautettujen tai irtisanottujen listalle, niin tilanne on täysin päinvastainen. Eikä se juuri ammattikoulusta tai lukiosta valmistunut nuorikaan juuri hintojen laskemisesta pääse nauttimaan, jos opiskelu- tai työpaikasta ei ole tietoakaan.

Keskustan tulee nyt määrittää itselleen ja suomalaisille ne ryhmät, jotka tarvitsevat apua eniten. Meidän tulee olla valmiita auttamaan enemmän niitä, jotka eivät ole saaneet osaansa palkankorotuksista, mutta vuodesta toiseen ovat tehneet työtään uutterasti ilman riittävää kiitosta tilinauhassa. Matalapalkka-alojen työntekijöiden asemaa kehittämällä ja perusturvan varassa elävien toimeentuloa parantamalla voimme pitää huolen, että tämä yhteiskunta pysyy sellaisena, jonka koko kansa voi tuntea omakseen.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Nyt ei ole pikkupolitikoinnin aika

Kun pitäisi puhua työttömyyden kasvusta ja sen liian monelle nuorelle perheelle aiheuttamasta tukalasta tilanteesta asuntolainan alla, puhutaan Kokkolan parlamentaarisesta kriisistä ja jopa kaupunginhallituksen erottamisesta. Kun pitäisi puhua lasten, nuorten, ikäihmisten ja apua tarvitsevien palveluiden riittävyydestä, puhutaan vaalirahoista. Tuntuu siltä, että osalta on unohtunut, että monelle kokkolalaisella ja keskipohjalaisella on oikeasti hätä. Vähättelemättä kaupungin hallinnon ongelmia tai vaalirahoja, tuntuu siltä, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin, kun aika riittää pyörittelemiseen. Tällaisia yhteydenottoja olen saanut kuluneella viikolla lukuisia.

Yksinhuoltajaperheen äiti soitti ja kertoi, että rahat eivät riitä. Hän esitti omasta elämäntilanteestaan laskelman, joka todella osoitti, että tuolla rahalla ei pärjää. Kaksi päivää myöhemmin ison lapsiperheen isä kertoi menettäneensä työpaikkansa ja valvovansa yöt miettien sitä, miten perhe pärjää. Sitä seuraavana päivänä sain kaksi sähköpostia ikäihmisen omaisilta, jotka olivat huolissaan siitä, miten Kokkolan perusturvan resurssit riittävät ja saako heidän äitinsä ansaitsemansa inhimillisen vanhuuden. Kirjoittaessani tätä kolumnia perjantaina erään kokkolalaisen nuoren äiti soitti ja oli huolissaan lapsestaan, joka on jäänyt ilman koulu- ja työpaikkaa.

Nämä huolet ovat aitoja ja oikeita. Olen vakuuttunut, että niiden hoitamisessa tässä taloustaantumassa on kaikkien puolueiden yhteinen tehtävä. Kysymys ei ole puoluepolitiikasta. Yhdenkään puolueen ei pidä kerätä itselleen irtopisteitä, nyt ei ole oikea aika valtataistelulle.

Poliittista väriä saa ja pitää näyttää. Puolueiden väliset erot tulevat näkyviin ennen kaikkea sitä kautta, kenen puolella ne seisovat ja kenen lippua ne kantavat. Ovatko ne pelkästään hyvin pärjäävien puolella vai niiden, jotka kulkevat kadun varjoisalla reunalla? Keskustan viestin pitää olla selvä: Ihminen on pelastettava markkinavoimien kynsistä ja puolueen pitää olla pienemmän puolella.

Vaalirahakeskustelua ei saa lakaista maton alle. Päinvastoin. Lehdistö on tehnyt hyvää työtä selvittäessään erilaisia kytköksiä ja jopa muutamia lainrikkomuksia. Uskon tämän johtavan parhaimmillaan siihen, että uudesta vaali- ja puoluerahoituslaista tulee hyvä ja vaalien rahoittamisesta läpinäkyvää. Samaan aikaan pidän välttämättömänä, että Kokkolassa ja Keski-Pohjanmaalla päästään asiaan. Ihmisten asiaan.

Suuntautumiskeiton lämmittäminen yhä uudelleen ei mielestäni edistä tuota ihmisten asiaa parhaalla mahdollisella tavalla. En osaa nähdä vastuullisena toimintana puheita Kokkolan kaupunginhallituksen erottamisesta. Pikkupolitikoinnille on aina aikansa ja paikkansa, mutta se ei ole nyt.

Tällaisessa ajassa pitäisi kerätä voimia yhteen. Eduskunnassa, maakunnassa ja kunnassa pitää rakentaa, ei rikkoa.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Nuoret sijaiskärsijöinä taantumassa

Olemme kuulleet viime päivinä ensimmäiset arviot taantuman taittumisesta. Maailmantalous osoittaa elpymisen merkkejä, ja kysynnän kasvun myönteisiä vaikutuksia odotellaan jo Suomessakin. Globaalin talouskriisin aallot ovat kuitenkin vasta lyömässä kotimaamme rantaan. Erityisesti kuntien taloudet tulevat olemaan tiukilla vielä pitkään. Velkojen takaisinmaksu sekä tulojen ja menojen tasapainottaminen eivät päästä kuntia helpolla lähivuosina.

1990-luvun laman aikana, mutta myös sen jälkeen nipistettiin kasvatuksesta ja koulutuksesta. Olemme monesti vakuutelleet, että niistä virheistä on otettu opiksi. Kuitenkin taantuman varjo uhkaa peittää alleen erityisesti Suomen nuoret.

Ylen tekemän kyselyn mukaan 30 prosenttia kunnista aikoo säästää eniten opetuksesta, kun talouksia täytyy tasapainottaa tulojen supistuttua. Tämä herättää huolta niin perheissä kuin päättäjienkin parissa.

Opettajien lomautukset ovat suunnitteilla monessa kunnassa tänä syksynä. Nämä toimenpiteet saattavat heikentää opetuksen laatua ja eriarvoistaa koululaisia. Eduskunnan sivistysvaliokunta on huolestunut tilanteesta ja pyytänyt opetusministeriöltä selvitystä opetushenkilöstön lomautuksista ja sen vaikutuksista.

Kuntien säästötalkoiden seurauksena myös ryhmäkoot kasvavat. Tämä johtuu muun muassa kyläkoulujen lakkauttamisesta ja säästämisestä henkilöstömenoissa. Keskustajohtoinen hallitus on määrätietoisesti pyrkinyt pienentämään opetusryhmien kokoja lisärahoituksella. Ensi vuoden budjettiin ehdotetaan 30 miljoonan euron suuntaamista ryhmäkokojen pienentämiseen. Kuntien valtuutetuilta odotetaan viisaita päätöksiä, jotta nämä rahat kohdennetaan oikeaan tarkoitukseen.

Pienten ja keskisuurten yritysten vaikeudet heijastuvat myös koulutukseen. Erilaiset harjoittelupaikat ovat olleet viime kuukausina kiven alla. Opintoihin kuuluvaa pakollista työharjoittelua on jouduttu järjestämään oppilaitosten sisällä. Tällä on kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi nuorten työllistymiseen opintojen päätyttyä. Myös oppisopimuskoulutus on kärsinyt talouskriisistä. Yrityspuolella ei ole avoimia koulutuspaikkoja, joissa voisi suorittaa tutkinnon työn ohessa.

Viimeisimpien työllisyystilastojen mukaan nuorisotyöttömyys on kääntynyt voimakkaaseen nousuun. Samalla peruskoulun päättäneiden mutta ilman jatkokoulutuspaikkaa jääneiden koulupudokkaiden määrä kasvaa. Opetusministeriön pitää välittömästi selvittää, kuinka moni nuori jäi tänä syksynä ilman jatko-opiskelupaikkaa tai ei edes hakenut sellaista. Pelkään, että luku on liian suuri.

Taantuman vuoksi kärsivät erityisesti yhteiskuntamme heikossa asemassa olevat kansalaiset. Heitä ovat myös lapset ja nuoret, jotka maksavat kovan hinnan talouden alamäestä, ellemme tartu toimeen tehokkaasti. Nuorten syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle suuria summia. Ihmisten elämään sillä on pahimmillaan traagiset seuraukset, joita on rahassa vaikeaa edes mitata.

Sivistystoimesta säästäminen nähdään joissakin tapauksissa välttämättömäksi, mutta se on lyhytnäköistä toimintaa. Kuntapäättäjien on käytettävä malttia ja harkintaa säästökohteita valitessaan. Myös eduskunnalla on tärkeä rooli syksyn budjettikäsittelyssä valvoa, että koulutussektori saa käyttöönsä tarpeelliset resurssit.

Me tarvitsemme tulevaisuuspanostuksia kasvatukseen, koulutukseen ja tutkimukseen myös taantuman aikana. Talouden lähdettyä jälleen nousu-uralle tarvitsemme koulutettuja ja osaavia nuoria rakentamaan Suomea. Tarvitsemme vahvempaa valtiota, jonka tehtävänä on tukea myös nuoria.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Henkisen kasvun aika

Hallitus on kokoontunut elokuun perinteiseen budjettiriiheen. Vaikka maamme taloustilanne on heikompi kuin useaan vuoteen, on valtion ensi vuoden budjetti ladattu suurin odotuksin. Kansalaiset, etujärjestöt ja puolueet ovat tehneet viime viikkojen aikana ehdotuksia tulo- ja menoarvion painotuksista. Toiveiden tynnyri on ääriään myöten täynnä.

Elämme nyt sellaisia aikoja, ettei uusia menoeriä voi budjettiin juuri luvata. Oleellista on varmistaa, että hallitusohjelmaan kirjatut toimenpiteet pystytään toteuttamaan. Vaikka taloutemme lähtisi ennusteiden mukaisesti kasvuun ensi vuonna, joutuu valtio elämään suu säkkiä myöten seuraavat vuodet. Syynä tähän on erityisesti velkataakka, joka kasvaa huimasti - arvioiden mukaan pelkästään tulevana vuonna 13 miljardilla eurolla.

Suomalaisen yhteiskunnan näkymät eivät ole lähivuosina ruusuisia. Työikäisten määrä vähenee nopeasti, ja eläkeläisiä on yhä enemmän. Työurien pidentäminen tulee olemaan välttämätöntä, kun nuoret sukupolvet yrittävät selvitä samaan aikaan valtion velan lyhentämisestä ja eläkkeiden maksamisesta. Julkisen velan määrä ei saa paisua kohtuuttomaksi, ja tämän vuoksi uusista menoista on pakko tinkiä.

Puolueet joutuvat viimeistään eduskuntavaaleissa ottamaan kantaa siihen, mitä toimenpiteitä täytyy lähitulevaisuudessa tehdä talouden tasapainon saavuttamiseksi. Keinoina ovat verojen kiristäminen, menojen leikkaaminen ja työurien pidentäminen. Keskustan lähtökohta on se, että heikoimmista pidetään huolta nyt ja tulevaisuudessa. Toimenpiteet on valittava siten, että perusturvaa ei vaaranneta. Ylisukupolvisuuden huomioiminen päätöksissä ja köyhän asian korostaminen ovat kansanliikkeemme ydintä. Siitä meidän on pidettävä kiinni.

Tulevina vuosina meidän on pohdittava politiikan roolia syvällisemmin. Vaikka taloudellista jaettavaa olisi viime vuosia vähemmän, politiikan on tarjottava jotain ihmisille. Laaja enemmistö suomalaisista pystyy ja haluaa kantaa vastuuta ja huolta itsestään ja lähimmäisistään. Mitä keskusta voi tarjota heille? Mielestäni keskustan täytyy ajaa sellaista politiikkaa, jossa itsekasvatukselle ja itsensä auttamiselle pystyttäisiin tarjoamaan toimivat puitteet.

Keskustan johtavana ajatuksena on itsekasvatus. Aatteemme isä Santeri Alkio ymmärsi itsekasvatuksen mahdollisuudet ja suuren käyttövoiman ihmisten elämässä. Alkio ajatuksen kiteyttää hyvin nuorisoseuraliikkeen kasvatustavoite: hyvä ihminen, kunnon kansalainen.

Sivistys on paljon muutakin kuin koulun penkillä saatua tietoa ja taitoa työelämää varten. Se on jokaisessa ihmisessä olevien henkisten voimavarojen ja mahdollisuuksien vapauttamista, syvällistä ihmisarvon kunnioitusta ja ihmisyyden perimmäistä oivaltamista.

Miten itsekasvatuksen idea voisi toteutua 2000-luvun Suomessa? Valtion toimenpiteiden ja resurssien on muodostettava trampoliini, jonka avulla ihminen pystyy ponkaisemaan korkeammalle kuin omin voimin. Tarvitsemme siis myös vahvempaa valtiota tukemaan kansalaisten elämää. Kansalaisyhteiskunnan ja järjestötoiminnan elinvoimaisuus muodostavat perustan ihmisten omatoimiselle kasvulle. Valtion pitää tukea voimakkaasti vapaa sivistystyötä. Kaiken opiskelun ei tarvitse johtaa johonkin tutkintoon, vaan tärkeää on avata ihmisille uusia mahdollisuuksia ja ovia.

Tarvitsisimme ideointia, aivomyrskyjä ja innovaatioita siitä, mitä kaikkea itsekasvatus voisi pitää sisällään tämän päivän Suomessa. Olemme edenneet pitkälle vanhoilla eväillä, mutta nyt on uuden ideoimisen aika.

Lähivuosina meidän täytyy tähdätä taloudellisen kasvun ohella ennen kaikkea henkiseen kasvuun. Ihmisten hyvinvointia ei voi enää mitata bruttokansantuotteen kasvulla.

Tuomo Puumala
kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Potkua yrittäjyyteen!

Hiljattain julkaistu Amis 2009 -tutkimus tarjoaa laajan ja mielenkiintoisen katsauksen ammattiin opiskelevien nuorten elämään. Tutkimuksessa on kartoitettu amis-nuorten arvoja, minäkuvaa sekä mielikuvia opiskelusta ja työelämästä. Itseäni ilahdutti suuresti Keskustan menestyminen nuorten puoluekantoja kyseltäessä. Keskusta on varteenotettava poliittinen vaihtoehto tämän päivän nuorille, sen ovat osoittaneet lukuisat nuorisotutkimukset ja viimeisimpänä heinäkuinen Amis-tutkimus.

Tutkimus antaa paljon pohdittavaa nuorten odotuksista ja suunnitelmista. Kuusikymmentä prosenttia vastaajista pelkää, ettei löydä töitä valmistuttuaan. Meneillään oleva maailmanlaajuinen taloustaantuma puhaltaa synkkiä pilviä nuorten opiskelijoiden taivaalle. 65 prosenttia vastaajista on huolissaan taantuman vaikutuksista omaan työuraan. Lukuisien nuorten on ollut kuluvana vuonna vaikea löytää harjoittelu- tai kesätyöpaikkoja. Laman ei uskota Suomessa helpottavan hetkeen, joten huoli töiden löytymisestä koulun päätyttyä on aiheellinen.

Nuorten mietteet on otettava todesta, vaikka liian synkkiä kuvia ei kannatakaan maalata. Tutkimus tarjoaa myös valonpilkahduksia, jotka pitäisi ottaa tosissaan ja hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Tutkimuksen mukaan 50 prosenttia ammattioppilaitosten opiskelijoista haluaisi toimia yrittäjänä. Miesvastaajien kohdalla yrittäjä-myönteisyys nousee jo 57 prosenttiin. Tämä jos mikä on ilahduttava uutinen.

Taantuman aikana työpaikat saattavat olla vastavalmistuneille nuorille kiven takana. Yrittäjyys voisi olla tehokas vastaus tähän tilanteeseen. Uudet pienyritykset voisivat parhaimmillaan työllistää useita ihmisiä itse yrittäjän lisäksi. Suomen työllisyyden paraneminen viimeisen kymmenen vuoden aikana on perustunut pitkälle pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Missä yrityksiä, siellä työpaikkoja.

Miten amis-nuorten yrittäjämyönteisyyttä voisi ruokkia? Mitä valtio voisi tehdä asian hyväksi?

Ammattioppilaitoksiin tarvitaan nyt yrityskiihdyttämöitä, joissa opiskelijat saisivat tukea yritysideoilleen. Opettajat yhdessä yrityselämän kokeneiden konkareiden kanssa voisivat syventää liikeideoita. Tällöin oman yrityksen perustaminen voisi olla aitoa ja potentiaalinen mahdollisuus työllistyä.

Nuoret voisivat myös käyttää oppilaitosten koneita ja laitteita yritysten "kiihdytysvaiheessa". Näin vältettäisiin alkuvaiheen kalliit investoinnit, joihin monen innostus saattaa tyssätä. Samalla lisättäisiin koneiden käyttöastetta, kun niitä hyödynnettäisiin myös iltaisin. Yrityskiihdyttämöissä voisi pohtia liikeideoita, joissa oppilaitoksen eri aloja yhdistettäisiin uudella tavalla. Tämä voisi tarjota mahdollisuuksia, joihin ei muuten huomattaisi tarttua.

Yrittäjämyönteisyys ei synny nuorissa itsestään. Se vaatii panostusta opintojen aikana ja rohkaisevia esikuvia yrittäjämaailmasta. Myös tähän täytyy kiinnittää huomiota ammatillisissa oppilaitoksissa. Nuoret nostivat työhön liittyvissä vaatimuksissa toiseksi tärkeimmäksi työn mielekkyyden. Oman yrityksen pyörittäminen tarjoaisi monelle varmasti mielekkään ja sopivan haastavan työpaikan.

Tuomo Puumala
kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Kenen leipää syöt?

Farmari-maatalousnäyttelyä on vietetty Kokkolassa aurinkoisissa merkeissä. Messut ovat onnistuneet loistavasti, ja siitä kuuluu erityisesti kiittää suurta vapaaehtoisten joukkoa. Jos loistavista messuista ja toimivasta alueesta pitää löytää jotain kehitettävää, on se tolkuttoman heikossa kunnossa oleva palloilusali. Urheilutalon palloilusali on jäänne brezneviläisiltä ajoilta, tilat ovat epäkäytännölliset, nuhruiset ja epäsiistit. Tila tarvitseekin nopeasti peruskorjauksen, jotta käytössämme olisi jatkossa edustava ja toimiva sali niin suuriin juhlatilaisuuksiin kuin urheilijoiden käyttöön.

Aivan yhtä aurinkoisesti eivät ole asiat monilla niillä ihmisillä, jotka ovat Farmari-näyttelyn keskiössä. Olen tavannut näyttelyn aikana paljon tuottajia ja kuullut lukuisia tositarinoita maanviljelijöiden arjesta. Maataloustuottajat joutuvat painimaan jatkuvasti kohoavien kustannusten ja samaan aikaan laskevien tuottajahintojen ristivedossa. Tilanne ei houkuttele investoimaan kotimaiseen alkutuotantoon, vaan yhä useampi päättää laittaa lapun luukulle.

Vaikka ruoan hinta on noussut melkoisesti parin viime vuoden aikana, tuottajille siitä on riittänyt vain murusia. Maamme ruokaketjun tulonjakoa pitäisi muuttaa oikeudenmukaisemmaksi. Tulevaisuudessa meillä ei ole omavaraista maataloustuotantoa, jos sillä ei pysty elättämään itseään. Viime vuoden maailmanlaajuisen ruokakriisin valossa meidän pitäisi entisestään tukea kotimaisen tuotannon toimintamahdollisuuksia, ei ajaa niitä alas.

Yhä syvenevä taantuma asettaa uusia uhkia kotimaiselle ruoalle. Kuluttajista tulee entistä hintatietoisempia. Jos kaikki ostavat vain sitä, mikä on halvinta, suomalaisen maataloustuotannon näkymät ovat entistä heikommat. Kuluttajat arvostavat ja haluavat pöytään suomalaista ruokaa, mutta usein kaupan kassahihnalla onkin tuontitavaraa. On täysin ymmärrettävää, että pienet tulot sanelevat ehdot myös ruokaostoksille. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse valita halvinta tuontielintarviketta.

Halvin ruoka ei useinkaan ole kestävimmällä tavalla tuotettua, terveellisintä tai ympäristöystävällisintä. Suomalainen lähiruoka, joka on tuotettu ja kulutetaan oman kunnan, maakunnan tai talousalueen sisällä, edistää oman alueensa taloutta ja työllisyyttä. Se mahdollistaa kuluttajien ja tuottajien välisen yhteyden, minimoi kuljetuksia ja parantaa paikallista sosiaalista pääomaa. Paikallisille tuottajille ja tuotteille pitäisi tarjota parempia mahdollisuuksia markkinoida ja myydä tuotteitaan.

Suomalaisen ruoantuotannon tukeminen on helpommin sanottu kuin tehty. Lyhyen kasvukauden ja pitkien etäisyyksien maassa tuontitavara ovat huokeampi vaihtoehto niin jalostajille kuin kuluttajillekin. Ruokakauppojen asiakkaat ovat paljon vartijoina, kun pohditaan alkutuotannon näkymiä. Myös koko elintarvikeketjua täytyy muokata etenkin tulonjaon näkökulmasta. Tällä hetkellä tuottaja saa vain pienen siivun reikäleivän hinnasta. Ruoan arvonlisäveron laskiessa vastuullisuutta vaaditaan koko kaupalta.

Pitkällä tähtäimellä kuitenkin uskon, että suomalaisella maataloudella on edessään myös positiivisia näkymiä. Nyt tarvitaan yhteistä tahtoa päästä kaikkein vaikeimpien aikojen yli.

Tuomo Puumala
kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Meillä on vielä matkaa tasa-arvoon

Suomessa vanhemmuuden ja ammatillisen uran yhdistäminen on asia, josta tuntuu olevan vaikea keskustella luontevasti. Vahvat mielipiteet ja räväkät kommentit täyttävät ilmakehän hetkessä, kun aiheena on esimerkiksi äitien mahdollisuus yhdistää lapsensaaminen ja työnteko. Isyyden ja uran yhdistäminen taas on perinteisesti käynyt näppärästi: isiä ei ole juuri kotona näkynyt eikä heitä sinne ole juuri kannustettukaan.

Tasa-arvon näkökulmasta suomalainen perhevapaajärjestelmä on ongelmallinen. Se vaarantaa naisten aseman työelämässä ja miesten aseman perheessä. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet kaatuvat ensisijaisesti naisten harteille. Tästä on seurauksena naisten heikompi palkkataso, määräaikaiset työsuhteet ja naisvaltaisten alojen suuremmat kustannukset vanhemmuudesta. Miesten heikompi rooli lastenhoidossa ja perhe-elämässä johtuu taloudellisista peloista ja yhteiskunnan keskiajalle jämähtäneistä asenteista.

Myös naiset kärsivät tästä nihkeästä asenneilmastosta. Jos äitiyden ja työn yhdistäjä sattuu olemaan kaiken lisäksi poliitikko, poistuvat useimmilta kriitikoilta loanheiton pidäkkeet. Tämän olemme voineet huomata viimeaikaisesta keskustelusta, joka koskee europarlamentaarikko Riikka Mannerin raskautta. Varsinkin Internetin keskustelupalstoilla on syytetty Mannerta suoranaisesta valehtelusta, kun hän ei eurovaalikampanjansa aikana kertonut raskaudestaan.

Entä jos vastavalittu miesmeppi olisi kertonut tulevansa isäksi muutaman kuukauden kuluttua? Olisiko häntä ja hänen ratkaisujaan suomittu samaan tapaan kuin Mannerin? Vaikea uskoa. Käydystä keskustelusta voi tehdä sen johtopäätöksen, että Suomessa on vielä matkaa aitoon tasa-arvoon.

Mielestäni politiikassa täytyy olla tilaa erilaisille ihmisille: lapsettomille, lapsellisille, nuorille, vanhoille, duunareille ja tohtoreille. Mitä laajempaa ja monipuolisempaa elämänkokemusta eduskunnalla on kokonaisuutena, sitä paremmin pystytään arvioimaan lainsäädännön tarpeita. Laajaan elämänkokemukseen lasken myös isyyden ja äitiyden.

Perhevapaajärjestelmän kehittämisessä ja vanhemmuuden kustannusten jakamisessa pitää sovittaa yhteen useita palapelin paloja. Tämä tekee asiasta vaikean. Huomioon täytyy ottaa tasa-arvon toteutuminen sekä työn ja perheen yhteensovittaminen. Oleellinen kysymys myös on, kuka maksaa viulut. Uudistamisen lähtökohtana kuitenkin täytyy olla, että isyysvapaiden määrää lisätään ja isät saadaan myös pitämään heille kuuluvat vapaat.

Emme saa unohtaa myöskään lapsia. Lapsi käy läpi tietyn kehityksen ja myöhempi hyvinvointi on sidoksissa tämän kehityksen onnistumiseen. Emme voi siis lähteä pelkkään kuukausikikkailuun vanhempainvapaiden pituuksilla, vaan tarvitsemme kokonaisvaltaisemman ratkaisun, johon kuuluu myös päivähoitojärjestelmän miettiminen uudelleen.

Valinnanvapaus on oleellinen osa Keskustan aatepohjaa. Vapauteen kuuluu aina myös vastuu. Meidän täytyy luottaa ihmisten kykyyn arvioida heille itselleen parhaiten sopiva vaihtoehto ja siihen liittyvä vastuu. Keskustalaisen politiikan tehtävänä tulee olla erilaisten vaihtoehtojen mahdollistaminen. Yhden, ainoan ja oikean ratkaisun määritteleminen ihmisten puolesta ja sen tuputtaminen eivät kuulu keskustalaisuuteen.

Valinnanvapaus lastenhoidossa ja perhevapaiden pitämisessä ei toteudu tällä hetkellä niin hyvin kuin sen pitäisi toteutua. Siksi asiaan täytyy vaikuttaa politiikan keinoin. Puolueemme on sanottava sanansa perhevapaiden ja päivähoitojärjestelmän kehittämisessä. Lasten saaminen on suuri onni ja hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Tasaisempi vastuunotto lasten hoitamisesta isien ja äitien kesken on arvovalinta ja kestävää tulevaisuuspolitiikkaa.

Tuomo Puumala
kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Tärkeintä ei ole, kuka on oikeassa, vaan se, mikä on oikein

Viime päivien vaalirahauutisointia seuratessa tulee vääjäämättä mieleen vanha tarina kahdesta rakentajasta. Toinen päätti rakentaa talonsa kalliolle. Urakka oli työläämpi, koska perustusten tekeminen oli vaikeaa ja rakennustarvikkeiden kuljettaminen raskasta korkealle ja syrjäiselle kalliolle. Toinen rakentaja halusi selvitä hommasta vähemmällä vaivalla ja päätti rakentaa talonsa hiekalle.

Kun sitten myrsky yllätti, olivat talot koetuksella. Vettä satoi kaatamalla, tulvavesi nousi ja myrskytuuli riepotteli asumuksia. Kalliolle rakennettu talo kesti rajuilman. Hiekalle rakennettu talo sen sijaan sortui perustuksiaan myöten.

Vaalirahoituskohu koettelee nyt poliittisen järjestelmäämme. Jopa perustukset vavahtelevat, kun julkisuudessa ruoditaan tapaamisia, yhteyksiä, motiiveja ja sanomisia. Myrskyn silmässä on ollut viime vuoden tapaan keskusta. Sen rahoitusta on syynätty suurennuslasilla, ja samaan aikaan keskusta on avannut vaalirahoituksensa perusteellisesti. Muut puolueet ovat tyytyneet seuraamaan sivusta.

Eri tahot ja henkilöt ovat kukin vuorollaan yrittäneet saada sulkaa hattuunsa viime viikkojen "paljastuksista". Mielestäni tärkeintä ei ole se, kuka on oikeassa, vaan se mikä on oikein. Tämä iskulause mielessä meidän pitäisi nyt kehittää puolueemme toimintatapoja ja koko poliittista järjestelmää.

Toiminnan perustaminen rehellisyyteen, avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen on se kallio, jonka varaan voi rakentaa myrskytuulet kestävän talon. Nämä periaatteet on otettava politiikan ohjenuoraksi. Tarvitsemme lisää avoimuutta ja demokraattista toimintatapaa kansanliikkeemme sisälle.

Mielestäni puoluejohdon on muutettava nykyistä toimintatapaansa. Yhteistyötä on tiivistettävä, avarakatseisuutta ja keskustelevuutta on lisättävä. Samaan aikaan myös puolue-elinten roolia on vahvistettava. Vain avoimella keskustelulla puolueen sisällä voimme saavuttaa yhtenäisyyden ja luottamuksen ilmapiirin. Puolueen varapuheenjohtajana minun tehtäväni ei ole arvioida kenenkään luottamusta. Minut on valittu tehtävääni paiskimaan töitä tämän kansanliikkeen hyväksi ja siihen myös keskityn.

Keskustan lisäksi myös koko Suomen poliittinen järjestelmä tarvitsee avoimuuden lääkettä. Äänestäjien on nykyistä paremmin pystyttävä arvioimaan ennen vaaleja ja niiden jälkeen poliittisten päättäjien kytköksiä ja sidonnaisuuksia aina kuntatasolta valtakunnalliseen päätöksentekoon asti. Tämä onnistuu vain lainsäädäntöä kehittämällä. Sitä kautta muuttuvat myös toimintatavat.

Vaalirahoituskeskustelussa on ohuesti sivuttu kysymystä, mitkä ovat poliittisten toimijoiden motiivit päätöksiä tehdessään. Niin kauan, kun emme pääse kurkistamaan poliitikkojen pään sisälle, joudumme arvailemaan ja spekuloimaan motiiveja. Julkisuudessa on luotu kuvaa, jossa erityisesti yrityksiltä rahaa saaneet päättäjät ovat muita alttiimpia toteuttamaan esitettyjä toiveita. Kaikki poliitikot ajavat jotain agendaa ja edustavat jotakin maailmankatsomusta tullessaan valituksi. He eivät ole tyhjiä ruukkuja, jotka sitten täytetään "puolueettomalla" tiedolla päätöksentekotilanteessa. Päätökset eivät synny tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa.

Poliitikot ajavat erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita, ja äänestäjät arvioivat heidän onnistumisensa tehtyjen päätösten ja toteutetun politiikan perusteella. Yrittäjyyden tai aluepolitiikan tukeminen ei ole sen huonompi päämäärä kuin palkansaajien aseman parantaminen. Harvoin poliitikot keskittyvät vain yhteen asiaan. Erilaiset agendat ylittävät puoluerajat: keskustalaiset voivat ajaa pienituloisten asiaa siinä missä vasemmistokin. Erilaiset tavoitteet saavat yhteiskunnassamme tukea eri muodoissa, myös riihikuivana rahana vaalien alla. Oleellista on silloin, että poliitikot avoimesti kertovat saamastaan tuesta äänestäjille. Silloin poliittinen kulttuurimme on rakennettu kalliolle.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Yliopistot siirtyvät uudelle vuosituhannelle

Eduskunta hyväksyi yliopistouudistukseen liittyvän lakipaketin juhannusviikolla. Silloin sai sinetin usean vuoden kestänyt, välillä suuriakin tunteita herättänyt lainsäädäntöhanke. Yliopistouudistus on eittämättä tämän vaalikauden suurin hanke sivistyspolitiikan saralla. Lakia työstettiin miltei koko kevätkausi eduskunnassa.

Mitä yliopistouudistus sitten merkitsee ja millaiseen lopputulokseen eduskuntakäsittelyssä päästiin? Uusi laki korvaa vuonna 1997 hyväksytyn yliopistolain ja muuttaa yliopistojen toimintamahdollisuuksia vastaamaan tämän päivän yhteiskuntaa ja maailman menoa. Yliopistojen itsemääräämisoikeus lisääntyy, niiden rahoituspohja monipuolistuu, ne pystyvät vastaamaan paremmin kansainvälisen kilpailun haasteisiin ja kohdentamaan resurssejaan valitsemiinsa painopistealoihin. Yliopistoista tulee vuoden 2010 alusta itsenäisiä oikeushenkilöitä, joko julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä. Tähän asti yliopistot ovat olleet valtion tilivirastoja.

Lakiuudistuksen myötä yliopistot ovat yhä kiinteämmin vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Yliopistot eivät voi olla muusta maailmasta erillisiä saaria, jonne sitten soudetaan hakemaan sivistystä ja tietoa. Korkeimman tutkimuksen ja opetuksen kehtojen pitää olla jatkuvassa keskusteluyhteydessä ympäröivän maailman kanssa. Näin suomalainen tiede ja yhteiskunta kukoistavat jatkossakin.

Mielestäni laista onnistuttiin sorvaamaan toimiva kokonaisuus. Myös keskustalainen kädenjälki näkyy hienosti lopputuloksessa. Elinikäisen oppimisen edistäminen kirjattiin yliopistojen uudeksi tehtäväksi. Se on keskustalaisen koulutuspolitiikan ydintä yhdessä laajan sivistyskäsityksen kanssa. Keskustalaiseen aatteeseen kuuluu myös mahdollisuuksien tasa-arvo. Tämä toteutuu hienosti, kun opiskelu säilyy jatkossakin maksuttomana.

EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilu ei uhkaa maksuttomuuden vahvaa periaatetta. Lukukausimaksukokeilun arviointikriteerit tulee määritellä nopeasti ja tuloksia arvioida kriittisesti. Tarvitsemme tarkkaa tietoa, miten maksukokeilu vaikuttaa ulkomaalaisten opiskelijoiden kiinnostukseen Suomea kohtaan ja pystyvätkö yliopistot muokkaamaan laadukkaasta opetuksestaan toimivaa vientituotetta.

Alueellisen yliopistoverkoston kannalta lain lopulliset muotoilut olivat onnistuneita. Keskusta piti koko yliopistolain valmistelun ja käsittelyn ajan esillä yliopistojen perusrahoituksen vahvistamista ja yliopistokeskusten aseman turvaamista. Eduskunta päätti myös keskustan vahvasta vaatimuksesta, että yliopistoille taataan jatkossakin riittävä valtion perusrahoitus suhdannetilanteista riippumatta. Tämä on erittäin tärkeää, koska kaikki yliopistot eivät saa kerättyä ulkopuolista rahoitusta. Varsinkin meneillään oleva lama kiristää elinkeinoelämän kukkaronnyörejä tiukalle.

Lakiin saatiin myös kirjaukset yliopistokeskuksista. Esimerkiksi Seinäjoella ja Kokkolassa toimivien yliopistokeskusten tulevaisuus on ollut aiemmin epäselvä. Yliopistokeskusten asema vahvistui myös rahoituksen kautta. Keskukset ja niiden toimintaa koordinoivat yliopistot saavat tulevaisuudessa vähintään nykyisen tasoiset määrärahat. Hallituksen alkuperäisessä esityksessä yliopistokeskuksilta esitettiin poistettavaksi koko koordinaatiomääräraha, 170 000 euroa vuodessa / keskus. Rahoitus on jatkossa sidottu indeksiin, eli se seuraa yleistä kustannustason kehitystä. Keskustalle yliopistokeskusten kattava rahoitus oli kynnyskysymys.

Eduskunta otti kantaa myös opiskelijoiden liikuntamahdollisuuksiin. Hallituksen tehtävänä on nyt seurata liikuntapalvelujen järjestämistä opiskelijoille ja tarvittaessa ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Opiskelijoiden ja henkilökunnan jaksaminen on oleellinen osa yliopistoyhteisön hyvinvointia. Tällä hetkellä liikuntamahdollisuudet on järjestetty eri yliopistoissa vaihtelevasti. Eduskunta halusi korostaa liikunnan merkitystä terveydelle, hyvinvoinnille sekä opiskelu- ja työkyvylle.

Uudistuksen myötä yliopistoyhteisöillä on yhä enemmän valtaa päättää omasta toiminnastaan. Yliopistojen hallituksia vahvistettiin myös niin sanotuilla ulkopuolisilla jäsenillä, jotka edustavat kattavasti tieteen, taiteen ja elinkeinoelämän tuntemusta. Uudistuksen jälkeen pallo on nyt yliopistoilla. Lain onnistunut toteuttaminen vaatii johtamisjärjestelmien ja organisaatioiden kehittämistä ja muokkaamista. Eduskunta on saanut työnsä valmiiksi, mutta yliopistoissa sarkaa vielä riittää ennen vuodenvaihetta, jolloin uusi laki astuu voimaan.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Älkää unohtako Suomen asiaa

Tämän viikon sunnuntaina ratkaistaan, ketkä edustavat Suomea Euroopan parlamentissa seuraavan viiden vuoden ajan. Euroopan unionissa tehdään puolessa vuosikymmenessä suuria ja kauaskantoisia päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin jäsenmaihin. Suomen Keskustan urakkana ja velvollisuutena on huolehtia siitä, että EU:n mittakaavassa pienen Suomen intressit otetaan mahdollisimman hyvin huomioon. Tähän me tarvitsemme kansalta vahvan valtakirjan.

Euroopan parlamentin vaalit ovat kehittyneet vuosi vuodelta tärkeämmiksi. EU-parlamentin valtaa on kasvatettu. EU-vaaleilla on vaikutusta myös puolueiden keskinäiseen asemaan kotimaan politiikassa. Ei siis todellakaan ole yhdentekevää, ketä äänestää näissä vaaleissa.

Euroopan parlamentin merkitys on kasvanut tasaisen varmasti EU:n toimielinten kesken. Jos ja kun perustuslaillinen sopimus hyväksytään, parlamentin vaikutusvalta lainsäädäntötyössä lisääntyy entisestään. Euroopan parlamentti on kaikkea muuta kuin mitätön asia. Sitä kautta kanavoituvat unionin kansalaisten mielipiteet, kun taas komissio edustaa itse EU:ta ja ministerineuvostossa edustettuina ovat jäsenvaltiot.

Euroopan parlamenttia on totuttu syyttämään etäiseksi tavallisesta kansalaisesta. Sanotaan, etteivät pienet maat, kuten Suomi, saa riittävästi näkökantaansa esille ja että EU keskittyy hyvin epäolennaisiin asioihin. Olemme pystyneet vaikuttamaan asioihin, mutta esitettyä kritiikkiä ei voi vain sivuuttaa. Se pitää ottaa vakavasti.

Välillä tulee ihmeteltyä, miten voi olla mahdollista, että kurkun suoruudelle ja peltojen pinta-aloille riittää tarkastajia, mutta ne loppuvat juuri siihen hetkeen, kun rahoitusmarkkinoiden avoimuutta pitäisi tarkastaa ja valvoa. Tällaisia piirteitä EU:ssa on vaikea ymmärtää.

Me suomalaiset haluamme, että EU keskittyy eurooppalaiseen rauhantyöhön ja taloudellisen vakauden edistämiseen. Haluamme työtä, talouskasvua ja turvallisuutta. Historiamme osoittaa, että nuo asiat eivät ole alkuunkaan itsestään selviä. Emme kuitenkaan halua, että EU luo uutta byrokratiaa tai vaikeuttaa tavallisten ihmisten elämää.

Olennaisinta on se, että edustajamme ovat päättämässä siitä, mitä europarlamentti tekee. Euroopan yhteistyöhön voi vaikuttaa vain sisältäpäin. Euroopan parlamentin jäsenet tuovat kansalaisten äänen unionin sisälle. Me kaikki voimme yhdessä vaikuttaa siihen, että unionissa kuuluu vahva keskustalainen ääni.

Keskustan vaalitavoitteet eivät ole peräisin eurooppalaisten kattopuolueiden ohjelmapapereista, vaan suoraan Suomen kansalta. Me emme ole EU:ssa rakentamassa eurooppalaista sosialismia tai kapitalismia, vaan olemme Suomen asialla ja puolustamassa suomalaisille tärkeitä asioita.

Gallupit ovat lupailleet heikkoa äänestysintoa viikonlopun vaaleissa. Keskustalle on povattu hädin tuskin kolmea paikkaa. Moni varmasti harkitsee kotisohvalle jäämistä vaalipäivänä. Sitä virhettä ei kannata tehdä.

EU:ssa päätetään poliittisista linjauksista, joiden perusteella maamme saa alue-, maatalous- ja muita tukia. Ne vaikuttavat suoraan lukuisten suomalaisten toimeentuloon ja hyvinvointiin. On huolestuttavaa, että ennakkoäänestys oli vaisua juuri niissä vaalipiireissä, joita EU:n päätökset eniten koskettavat. Keskusta puolustaa Suomen tasapuolista kehittämistä. Sitä eivät tee kokoomus, SDP tai pienemmät puolueet - tämä on kuultu viime viikkojen alueellistamiskeskustelussa.

Euroopan parlamenttiin tarvitaan sellaista isänmaallisuutta, sitkeyttä ja jaksamista, mitä Keskustan ehdokkaat voivat tarjota. Nyt on aika yhdistää voimat ja kirittää kansanliikkeemme hienoon vaalimenestykseen. Viimeisten päivien uutteralla työllä ratkaistaan, ketkä ovat ajamassa suomalaisten asiaa Brysselissä. Ole sinäkin mukana äänestämässä gallupit kumoon!

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Miksi vaivautua?

Taas lähenee se aika vuodesta, kun kansaa pyydetään uurnille. Jälleen kerran vaalikeskusteluissa tullaan sanomaan, että edessä ovat tärkeät vaalit. Myös media korostaa äänestämisen merkitystä. On kuitenkin olemassa vaara, että kansalaiset ympäri Euroopan vaivaudu äänestämään parlamenttivaaleissa kovinkaan innokkaasti.

Euroopan parlamentin valinta on saanut EU-kansalaiset liikkeelle vaalit toisensa perään yhä heikommin. Kun vuonna 1979 63 % äänioikeutetuista äänesti, viime vaaleissa 2004 enää 45,6 % sanoi sanansa EU-parlamentin kokoonpanosta. Kuitenkin Euroopan parlamentin vaalit ovat kehittyneet yhä tärkeämmiksi. Alla muutama ajatus miksi.

Euroopan parlamentin merkitys on kasvanut tasaisen varmasti EU:n toimielinten kesken. Jos ja kun perustuslaillinen sopimus hyväksytään, sen vaikutusvalta lainsäädäntötyössä lisääntyy entisestään. Euroopan parlamentti on kaikkea muuta kuin mitätön asia. Sitä kautta kanavoituvat unionin kansalaisten mielipiteet, kun taas komissio edustaa itse EU:ta ja ministerineuvostossa edustettuina ovat jäsenvaltiot.

Euroopan parlamenttia on totuttu syyttämään etäiseksi tavallisesta kansalaisesta. Sanotaan, etteivät pienet maat, kuten Suomi, saa riittävästi näkökantaansa esille ja että EU keskittyy hyvin epäolennaisiin asioihin. Olemme pystyneet vaikuttamaan asioihin, mutta esitettyä kritiikkiä ei voi vain sivuuttaa. Se pitää ottaa vakavasti.

Meidän pitää kuulla ihmisten halu elää turvallisessa Euroopassa, jossa on myös taloudellista vakautta, mutta samalla pitää kuulla se kritiikki, jota Euroopan unionia kohtaan esitetään. Miten voi olla mahdollista, että kurkun suoruudelle ja peltojen pinta-aloille riittää tarkastajia, mutta ne loppuvat juuri siihen hetkeen, kun rahoitusmarkkinoiden avoimuutta pitäisi tarkastaa ja valvoa? Tätä on vaikea ymmärtää.

Me suomalaiset haluamme, että EU keskittyy eurooppalaiseen rauhantyöhön ja taloudellisen vakauden edistämiseen. Historiamme osoittaa, että nuo asiat eivät ole alkuunkaan itsestään selviä. Emme kuitenkaan halua, että EU luo uutta byrokratiaa tai vaikeuttaa tavallisten ihmisten elämää.

Euroopan unioni on tänä päivänä hyvin merkittävä yhteistyöfoorumi koko maailmassa. Olemme keskellä vakavia haasteita, joiden hoitaminen vaatii suuria ponnistuksia. Rahoitusmarkkinoiden kriisi ja sitä seurannut lama sekä uhkaava pandemia leviävät rajoista huolimatta maailman joka kolkkaan. Ilmastonmuutoskaan ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka se on saanut viime aikoina hieman vähemmän palstatilaa. Kun haasteet ovat yhteisiä, myös ratkaisumallien pitää olla yhteisiä ja rajat ylittäviä. Euroopan parlamentti on tärkeä keskustelun ja päättämisen paikka, jossa ratkotaan myös edellä kuvattuja haasteita.

Olennaisinta lienee se, että edustajamme ovat osaltaan päättämässä siitä, mitä parlamentti tekee. Euroopan yhteistyöhön voi vaikuttaa vain sisältäpäin. Euroopan parlamentin jäsenet tuovat kansalaisten äänen unionin sisälle. Tämä toteutuu vain, jos äänestämme.

Meidän pitää rakentaa kansalaistemme näköistä Eurooppaa: Eurooppa on sen näköinen kuin sen edustajat.

Tuomo Puumala
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Suomen Keskustan varapuheenjohtaja.

Käsijarru pois ja suurempaa silmään

Junamatka Kemijärveltä Helsinkiin kestää reilut kaksitoista tuntia. Rauno ja Pia taittavat tuon matkan innolla, toimintatarmoa puhkuen, edessä on nimittäin puoluevaltuuskunnan kokous. Sitä on odotettu pitkään ja hartaasti. Nyt puolueen linjaan pääsee vaikuttamaan. Nyt pääsemme käymään puolueen tuiki tarpeellista tulevaisuuskeskustelua, he ajattelevat

Pia ja Rauno nauttivat toki myös yhdessäolosta ja yhteisöllisyydestä. He tulevat kokoukseen sen vuoksi, että he kokevat olevansa osa isompaa kokonaisuutta, osa Suomen suurinta kansanliikettä. He haluavat tavata ystäviä eri puolilta maata ja vaihtaa kuulumisia kunnallispolitiikasta, puolueen tilasta ja siitä muustakin elämästä. Mutta samalla he tulevat puoluevaltuuskuntaan päättämään puolueen linjasta.

Puolue voi suhtautua kuvitellun esimerkin Raunoon ja Piaan ainakin kolmella tavalla. Ensimmäinen ja kaikista huonoin tapa on tietysti se, että sanomme, ettei asioihin voi enää vaikuttaa, niiden kanssa ollaan jo lasikaapissa. Tässä tapauksessa Rauno ja Pia eivät pääsisi vaikuttamaan puolueen linjaan lainkaan.

Toinen ja toiseksi huonoin tapa kohdata kemijärveläiset on se, että luomme heille kuvan alhaalta ylöspäin ohjautuvasta kansanliikkeestä, mutta käytännössä he eivät pääsisi vaikuttamaan asioihin kovinkaan paljon. Pilkkua pääsisi ehkä viilailemaan, mutta sekään ei toisi riittävää intoa pitkälle Kemijärven paluumatkalle. Jos esimerkkimme Pia olisi liittynyt puolueeseen aivan hiljattain tavoitteenaan muuttaa Suomea ja Eurooppaa, hän olisi varmasti pettynyt. Hän ei välttämättä tulisi enää uudestaan.

Kolmas ja ainoa oikea tapa kohdata kemijärveläiset on luoda sellaiset osallistumisen mallit, että esimerkiksi puoluevaltuuskunnan jäsenet pääsevät oikeasti vaikuttamaan tekemämme politiikan sisältöön. Aidossa prosessissa heille muodostuu aivan oikealla tavalla se kuva, että he vaikuttavat ja linjaavat puolueen kantaa. Tällöin vesi puolueen putkistossa virtaa oikeaan suuntaan. Syntyy tervettä ja reipasta keskustelua, joka johtaa uuteen alkuun ja vaalivoittoon. Ajattelu uudistuu.

Asioista pitää voida keskustella ilman, että ne henkilöityvät. Eurovaalienkin alla pitää keskustella. Se ei todellakaan tarkoita henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä. Käytin puoluevaltuuskunnan puheenvuorossani jääkiekkorinnastuksia. Jos jatkan niiden sarjaa, niin voi sanoa, että keskustelu aktivoi joukkuettamme, jonka pukukopissa on pitkään ollut aivan liian hiljaista. Nyt tarvitaan meteliä ja toimintaa. Sillä voitamme vaalit.

Tätä toimintakulttuurin uudistamista peräänkuulutin, kun puhuin puoluevaltuuskunnassa siitä, johdammeko me puoluejohdossa kansanliikettämme oikein. Uskon, että toimintatavoissa on kehittämisen varaa ja muutos voi alkaa meistä itsestämme. Se ei ala perussuomalaisista, kokoomuksesta tai SDP:stä, vain meistä itsestämme. Tuon muutoksen voimme aloittaa jo tänään. Keskustan asenne ei saa olla "no we can't", eli ei, me emme voi tälle asialle mitään. Asenteen pitää olla "yes we can", kyllä me voimme muuttaa toimintatapoja, kotikuntaa, maakuntaa, Suomea, Eurooppaa ja koko maailmaa.

Yes we can -asenne pitää saada laajemminkin Keskustan keskustaan. Meidän ei pidä vastata ihmisille pelkillä työryhmillä, selvityksillä ja mietinnöillä. Meidän pitää löytää uudelleen into tarttua asioihin. Karistellaan maitohapot jaloista. Hyvä paikka tehdä se on vaalikentillä.

Jos keskusta olisi Kalle Palander ja olisimme ensimmäisen laskun jälkeen johtoasemassa, kakkosena tai kolmosena, emme voisi lähteä toiseen laskuun vain varmistelemaan sijoitusta. Voitto tulee meille vain rohkealla etunojalla. Se tarkoittaa paitsi toimintatapaa, myös politiikan asiakysymyksiä. Jos jääkiekkokisojen kunniaksi jatkan edelleen jääkiekkorinnastuksia, niin kansalaisten viestiä voi pitää hyvänä syöttönä. Me saamme pelivälineen, tässä tapauksessa kiekon haltuumme vain, jos pidämme lavan jäässä. Viestin vastaanottamisessa - lavan jäässä pitämisessä - tärkeää on asenne, mutta myös osaamisella, eli edellä kuvatuilla toiminnan malleilla on merkitystä.

Keskustan pitää kuulla niiden tätä maata rakentaneiden viesti, joka kuuluu vain kuiskauksena. Meidän pitää kuulla sen hiljaisen yksinhuoltajaäidin tai isän voimattomuuden valitus, joka ei kantaudu kauas. Opiskelijoiden, perheiden tai työttömien ahdinko pitää tuntea ja sen parantamiseksi pitää toimia. Sille on olemassa tässä ajassa suuri tilaus. Tärkeintä on, että kuulemme ja kuuntelemme.

Otetaan käsijarru pois päältä ja vaihdetaan isompaa vaihdetta silmään. Otetaan koppi ihmisten viesteistä. Vastataan yes we can, kyllä keskusta pystyy!

Vain 50 päivää

Taas lähenee se aika vuodesta, kun kansaa pyydetään uurnille. Jälleen kerran vaalikeskusteluissa tullaan sanomaan, että edessä ovat tärkeät vaalit. Tietysti juuri tällä kertaa ne kaikkein tärkeimmät. Tutulta kuulostaa, mutta mietitäänpä hetki, onko puheilla tällä kertaa myös katetta.

Uskon, että on. Voi olla, ettei vaaleja voi sanoa kaikkein tärkeimmiksi, tuo sanapari kun on kokenut vaalien yhteydessä jo pienen inflaation. Sitä on käytetty turhan monta kertaa. Tästä huolimatta Euroopan parlamentin vaalit ovat erittäin tärkeät. Niillä on huomattavasti suurempi merkitys, kuin perinteisesti on totuttu ajattelemaan.

Euroopan parlamentin merkitys on kasvanut tasaisen varmasti. Jos ja kun perustuslaillinen sopimus hyväksytään, sen vaikutusvalta lainsäädäntötyössä lisääntyy entisestään. Euroopan parlamentti on kaikkea muuta kuin mitätön asia.

Euroopan parlamenttia on totuttu syyttämään etäiseksi tavallisesta kansalaisesta. Sanotaan, ettei pieni Suomi saa riittävästi sanaansa kuuluville ja että EU keskittyy täysin väärin asioihin, kurkkujen käyryyteen ja vastaaviin hullutteluihin. Arvostelut ovat monelta osin paikkansapitäviä.

Me suomalaiset haluamme, että EU keskittyy eurooppalaiseen rauhantyöhön ja taloudellisen vakauden edistämiseen. Historiamme osoittaa, että nuo asiat eivät ole alkuunkaan itsestään selviä. Emme kuitenkaan halua, että EU luo uutta byrokratiaa tai vaikeuttaa tavallisten ihmisten elämää.

Olennaisinta lienee se, että edustajamme ovat osaltaan päättämässä siitä, mitä parlamentti tekee. Euroopan yhteistyöhön voi vaikuttaa vain sisältäpäin. Ääni ei kuulu sisälle asti, jos puimme nyrkkiä taskussa, EU-ikkunan ulkopuolella.

Ei siis ole yhdentekevää, ketkä lähetämme Suomesta Brysseliin. Parlamentaarikot tulevat osaltaan päättämään siitä, miten Suomi pärjää. Seurattuani EU:n byrokratiaa, olen lähes täysin vakuuttunut siitä, että Suomen etua ei aja kukaan muu kuin suomalaiset itse.

Euroopan unionin keskustalaiset parlamentaarikot ovat saavuttaneet arvovaltaiset ja vahvat vaikuttamisen asemat. Ei voida väittää, että edustajamme olisivat joutuneet seuraamaan sivusta, kun muut ovat päättäneet asioista. Pikemminkin päinvastoin. Tulosta on syntynyt.

Meidän on aika heräillä vaaleihin. Aikaa on enää 50 päivää. Maakuntamme ei kannata antaa tasoitusta Etelä-Suomelle, missä äänestysprosentit tulevat todennäköisesti nousemaan jälleen yli 50 prosentin. Rohkenen väittää, että pohjoisessa sijaitsevan Suomen elämäntapaa, kulttuuria, erityispiirteitä ja asenteita eivät puolusta muut kuin suomalaiset. Samaan aikaan olen sitä mieltä, että meidän, Helsinkiä pohjoisemmassa asuvien keskipohjalaisten asiaa eivät aja pääkaupunkiseutulaiset.

Laitetaan omat edustajat parlamenttiin.

Aurinkoista kevättä,

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Aate on vahvinta valuuttaa

Ennen talous oli osa politiikka, nykyään politiikka on osa taloutta. Tällainen luonnehdinta on esitetty politiikasta viime vuosina. Kansalaiset ovat kokeneet politiikan värittömäksi puuhasteluksi, jossa puolueiden välillä ei tunnu olevaan juuri mitään eroja. Taloudellisen kasvun vuosina puolueet ovatkin olleet melko yksimielisiä tarvittavista toimenpiteistä. Mielipide-eroja ovat nostattaneet pääasiassa kysymykset kakun jakamisesta. Mitä tulonsiirtoja pitäisi korottaa ja miten verotusta keventää. Hyvinä aikoina poliittinen väri ja aatteet ovat painuneet taka-alalle.

Käynnissä oleva globaali taantuma koettelee kansantalouksia voimallisesti. Taloudellisten vaikutusten lisäksi se aiheuttaa merkittävän ideologisen murroksen ihmisten ajattelussa. Markkinauskon aikakausi on päättymässä. Politiikan kysyntä on kasvanut voimakkaasti, mikä aiheuttaa liikehdintää myös puolueiden parissa. Asiat muuttuvat, ja värillä on jälleen väliä.

* * *

Vielä vuosi sitten meille sanottiin, että markkinat säätelevät ja valvovat itse itseään. Valtion ei pidä sotkeentua niiden toimintaan. Markkinavetoisuus nähtiin ratkaisuna miltei ongelmaan kuin ongelmaan, ja valtiota pidettiin vain markkinahäiriöitä aiheuttavana toimijana.

Markkinaliberalistien tavoitteet toteutuivat parhaiten Yhdysvalloissa. Siellä sääntely ja valvonta pettivät täysin. Asuntolainamarkkinoiden subprime-pyramidihuijaus oli räikein esimerkki finanssisektorin ahneudesta ja moraalittomuudesta. Finanssikriisin aiheuttama luottamuspula ja sen vaikutukset reaalitalouteen näkyvät nyt koko maailmantalouden pahimpana supistumisena 50 vuoteen.

Lamaa pahentaa oleellisesti myös velkakuplan puhkeaminen, Talouskasvua ruokittiin velkarahalla erityisesti Yhdysvalloissa, mutta näin tapahtui myös Euroopassa ja Suomessa. Velkakierrettä kiihdytettiin löysällä rahapolitiikalla. Erityisesti nuorille tarjottiin suuria asuntolainoja hyvin pitkillä maksuohjelmilla. Samalla tyrkytettiin kulutusluottoja, luottokortteja ja - kuin kirsikkana kakun päällä - pikavippejä. Nyt velkakuplaan perustuva kasvu on tullut tiensä päähän, ja on koittanut tuskallinen takaisinmaksun aika.

* * *

Kaikki puolueet joutuvat ottamaan lähivuosina kantaa siihen, miten maa nostetaan takaisin jaloilleen laman kurimuksesta. Keinovalikoimassa ovat tarjolla verojen kiristäminen, leikkaukset, rakenteelliset uudistukset ja valtion roolin vahvistaminen. Velkojen takaisinmaksun ja työttömyyden lisäksi meillä on ratkaistavana ikääntymisen aiheuttamat haasteet: huoltosuhteen heikkeneminen, eläkkeiden maksaminen ja hyvinvointipalveluiden järjestäminen.

Mikä tulee olemaan Keskustan vastaus maamme haasteisiin? Mielestäni Keskustalla pitää olla valmius veronkorotuksiin tulevina vuosina. Kokonaisveroasteen alentamisen aika on päättynyt. Meidän täytyy vahvistaa valtion tulopohjaa. Aatteemme mukaista on, että laman laskua ei sysätä niille, joilla jo valmiiksi menee huonosti. Meidän täytyy puolustaa perusturvaa ja vastustaa leikkauksia.

Rakenteelliset uudistukset, etenkin työurien pidentäminen, ovat tärkeä osa Keskustan työkalupakkia. Urien pidentäminen molemmista päistä tulee olemaan lähivuosien politiikan keskeinen kohde. Emme kammoksu myöskään valtion vahvempaa roolia talouselämässä. Kolmannen tien politiikan mukaista on vahvistaa markkinoiden valvontaa ja lisätä valtion aktiivista roolia. Tämä koskee niin talouskasvun edellytysten rakentamista kuin valtion roolia elintärkeiden alojen omistuksessa.

Poliittisten puolueiden aatteelliset ja ideologiset erot tulevat voimistumaan ja nousevat selvemmin esiin kuin aikaisemmin. Silloin pelkät markkinointitemput eivät riitä, vaan ihmiset etsivät vastauksia syvemmältä. Talouskriisi on osoittanut, että monet maailman valuutat ovat paperia. Keskustan ihmisyysaate kestää lamat ja epävarmuuden ajat. Se on valuutoista vahvin.

Tuomo Puumala
Keskustan varapuheenjohtaja
kansanedustaja

Rakennustaidon maakunta

Keski-Pohjanmaalla osataan rakentaa erinomaisia taloja. Tänään ajattelin kuitenkin kirjoittaa rakentamisesta hieman toisesta näkökulmasta.

Politiikan vilkkaimmat puheenaiheet liittyvät eläkeiän nostoon ja maakunnan suuntautumiseen. Molemmissa kysymyksissä on tarvetta keskipohjalaiselle rakennustaidolle.

Eläkekeskustelussa on puhuttu varsin vähän sukupolvien välisestä tasa-arvosta ja sillanrakentamisesta lasten, vanhempien, mummujen ja vaarien välille. Toisin sanoen siitä, että kerran rakennettu talo siirtyisi seuraavalle sukupolvelle vähintään yhtä hyvässä kunnossa, missä edellinen on sen saanut. On tärkeää, että keskustelemme myös siitä, miten lapsemme ja nuoremme voisivat elää mahdollisimman onnellista elämää.

Tämän päivän nuoret ovat käynnissä olevan laman jälkeen tilanteessa, jossa niskaan kaatuvat räjähdysmäisesti kasvavat terveydenhuoltokustannukset, kymmenillä miljardeilla noussut velkalasti ja ikääntyvän väestön eläkkeet. Niistä työelämässä olevat maksavat valtaosan. Samaan aikaan työssäkäyvien ihmisten määrä vähenee dramaattisella tavalla, eli maksajia on aiempaa vähemmän. Tilanne on historiallisesti ainutlaatuinen, sellaista ei ole koettu Suomessa koskaan aiemmin.

Haluamme kantaa vastuumme huolehtien vanhempiemme ja isovanhempiemme sukupolvista, se on vähintä mitä voimme tehdä. Kysymys kuitenkin kuuluu, millä rahkeilla nämä vastuut pystytään hoitamaan, kun työssäkäyvien määrä on romahtanut. Pelkona on, että aikanaan edessä olevat ratkaisut ovat paljon nykyisiä kivuliaampia. Tätä taustaa vasten työssä jaksamisen kehittäminen, työurien pidentäminen ja eläkejärjestelmän muuttaminen ovat täysin välttämättömiä toimia. Yhteiskunnan tämän hetkiset rakenteet pitävät yllä epäsuhtaista taakanjakoa, niitä pitää muuttaa yhdessä. Tasa-arvo talkoisiin tarvitaan meistä jokaista.

***

Kokkolan kaupunginvaltuusto antaa lausunnon maakunnan suuntautumisesta maanantaina. Käydyssä keskustelussa on puhuttu paljon siitä, mihin Keski-Pohjanmaan pitäisi mennä. Itse ajattelen asian niin, että Keski-Pohjanmaan ei pidä mennä minnekään, vaan säilyä vankasti paikallaan. Talonrakennusrinnastusta käyttääkseni voi sanoa, että maakunnan perustukset on valettu niin hyvin, että talon purkamiselle ei ole olemassa järkiperusteita.

Suuntautumisratkaisun yhteydessä tarjoutuu mahdollisuus peruskorjaukseen ja pintaremonttiin. Jos siinä onnistutaan hyvin, talo pysyy pystyssä, vaikka sääolosuhteissa olisikin vaihtelua. Tällä tarkoitan sitä, että Keski-Pohjanmaalla ja Kokkolalla on erinomainen mahdollisuus oman aseman vahvistamiseen keskuspaikkana Seinäjoen, Oulun ja Vaasan välissä. Tuota mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Maakunnan kehittämiseen ja kasvattamiseen tarvitaan yhteistyökumppania. Sen valinnassa huomio pitää mielestäni kiinnittää koulutuksen, erikoissairaanhoidon ja elinkeinoelämän tulevaisuusnäkymiin. Tässä tarkastelussa yhteistyö Kalajokilaakson ja pohjoisen kanssa avaa erinomaisia mahdollisuuksia vanhan kunnostamiseen ja uuden rakentamiseen.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Kuka kantaa taakan?

Entisaikojen maatalousyhteiskunnassa sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus oli vahvasti läsnä. Kun isäntä ja emäntä lähestyivät vanhuuden vuosia ja voimat eivät enää riittäneet raskaaseen työntekoon, annettiin maatila perintönä lapsille. Silloin pidettiin kunnia-asiana, että tila oli paremmassa kunnossa nuoremmille jätettäessä kuin itse pitkää työsarkaa aikoinaan aloitettaessa. Samalla nuorempi polvi sitoutui pitämään huolta vanhemmistaan ja hoitamaan maatilaa huolellisesti. Tällainen ylisukupolvinen ajattelu on aina ollut keskustalaisen aateperinnön vahvaa ydintä.

Viime päivien kiivas keskustelu hallituksen eläkeikäesityksestä on mielestäni liukunut sivuraiteelle. Yhden puhuessa aidasta ja toisen aidan seipäästä on syytä kirkastaa mieliin, millaiset haasteet meidät odottavat ja kuka niihin on vastaamassa. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on esiintynyt joissakin puheenvuoroissa, mutta on oleellista avata, mitä sillä tarkoitetaan.

Suomella on edessään historiallinen ja ennen kokematon tilanne. Ensi vuodesta lähtien työmarkkinoilta poistuu enemmän ihmisiä kuin uusia tulee tilalle. Työikäisten (20-64 vuotta) määrä vähenee voimakkaasti, kun taas eläkeläisiä on yhä enemmän. Niin kutsuttu huoltosuhde heikkenee eli selvästi aiempaa harvempien täytyy huolehtia suuremmasta joukosta vanhuksia ja lapsia.

Ihmiset elävät tänä päivänä selvästi pidempään kuin aikaisemmin. Tämä on hyvä ja tavoiteltava asia. Julkisen talouden näkökulmasta se kuitenkin tarkoittaa, että hoivakustannuksiin menee paljon enemmän rahaa kuin tällä hetkellä. Hoivasektorille tarvitaan myös nykyistä enemmän työntekijöitä, mikäli hoitojärjestelmiä ei muuteta.

Tulevaisuuden näkymiä synkistää edelleen se, että julkinen velka kasvaa huolestuttavan nopeasti. 1990-luvulta periytyvän yli 54 miljardin euron velkapotti uhkaa paisua joidenkin arvioiden mukaan lähivuosina jopa 30 miljardilla eurolla. Tämän lisäksi myös kunnat velkaantuvat nopeasti tulojen romahtaessa laman vuoksi. Nämä velat meidän on maksettava tulevina vuosina pois omalla työllämme, kukaan ei tule päästämään meitä pälkähästä.

Hyvinvointipalveluiden järjestämisen ja velanmaksun lisäksi meillä on vastattavanamme yhä suuremman eläkeläisväestön eläkkeet. Suomalainen eläkejärjestelmä perustuu vain osittain työeläkkeiden rahastoimiseen. Parhaimmillaan rahastoituna on ollut noin 25 prosenttia suurten ikäluokkien (vuosina 1945-1950 syntyneet) eläkevaroista. Talouskriisin vuoksi nämä rahastot ovat vielä jonkin verran sulaneet pörssikurssien laskiessa. Vanhemman sukupolven eläkkeistä leijonanosan maksavat siis nuoremmat ikäluokat. Mikäli työeläkkeiden rahastointiaste pidetään nykyisenä, on mahdollista, että työssä käyvät maksavat suurten ikäluokkien eläkkeet kokonaisuudessaan.

Mikä on nuoremman sukupolven mahdollisuus selvitä edellä kuvatuista 2020- ja 2030-lukujen haasteista? Tehtävä oli haastava jo ennen tätä lamaa. Nyt kun laman synkkyys sakenee ja velkamäärä kasvaa kovaa vauhtia, tilanne näyttää koko ajan vaikeammalta. Laman jälkeisestä ajastakaan ei ole mitään takeita. On todennäköistä, että lamasta ei tulla vuosikausiin palaamaan viime vuosina nähdylle taloudellisen kasvun tasolle.

Niinpä olen suoraan sanoen huolissani oman sukupolveni tilanteesta. Haluamme kantaa vastuumme huolehtien vanhempiemme ja isovanhempiemme sukupolvista. Kysymys kuitenkin kuuluu, millä rahkeilla tämä vastuu pystytään hoitamaan, kun työssäkäyvien määrä tulevaisuudessa romahtaa. Pelkoni on, että silloin edessä olevat ratkaisut ovat paljon nykyisiä kivuliaampia.

Työurien pidentäminen on aivan välttämätöntä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Tämä vaatii eläkeiän nostamisen lisäksi tehokkaita keinoja, joilla ihmiset jaksavat ja pystyvät olemaan työelämässä nykyistä kauemmin.

Yhteiskunnan tämän hetkiset rakenteet pitävät yllä epäsuhtaista taakanjakoa erityisesti eläkkeiden maksun osalta. Useat ikäluokat ehtivät siirtyä eläkkeelle ennen hallituksen esittämän siirtymäajan päättymistä.

Tarvitsemme sukupolvien välille yhteishenkeä, jotta yhteiskunnassa voidaan jatkossa hoitaa niin lapset kuin vanhuksetkin. Nykyiset kolmi-nelikymppiset eivät urakasta yksin selviä. Suuret ikäluokat ja vanhempi sukupolvi eivät ole itsekkäitä. En usko, että hekään tahtovat rakentaa yhteiskuntaa, jossa taakka jakautuu epäoikeudenmukaisesti.

Missä kunnossa nuorempi sukupolvi perii kotitilansa eläkkeelle siirtyviltä ikäluokilta? Pelkään pahoin, että tällä menolla tarjolla on rapistunut, nurkista vetävä päärakennus ja katonharjasta notkahtanut navetta. Velkaakin on kertynyt melkoisesti. Tämä ei ainakaan ole keskustalaisen aatteen mukaista. Siksi pyydän vanhoja isäntiä ja emäntiä vielä hetkeksi talkoisiin mukaan. Pannaan yhdessä talo kuntoon ja jätetään se vielä paremmassa kunnossa seuraaville sukupolville.

Tuomo Puumala
Keskustan varapuheenjohtaja
kansanedustaja

Unelmien Eurooppa

Euroopan unioni näyttäytyy kansalaisille paikkana, josta säännöllisesti tipahtaa ihmeteltäväksemme salaperäisiä direktiivejä, jotka eivät aina suinkaan kohenna tavallisen ihmisen arkea. Mielikuva on osaltaan varmasti perusteltu. Monet kansalaisista kokevat EU:n liian etäiseksi.

Jäsenvaltioiden poliitikkojen ja median tulee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota unionin tasolla tapahtuvaan päätöksentekoon. EU-asioista tulee käydä jo niiden valmisteluvaiheessa poliittista debattia myös kansallisella tasolla, jotta ihmiset pysyvät kärryillä EU:n kehittymisestä.

Keskusta valmistautuu puolueena kesän europarlamenttivaaleihin siten, että jokainen suomalainen voi vaikuttaa Keskustan vaaliohjelman sisältöön kommentoimalla sitä internetissä maaliskuun aikana. Vaaliohjelman ensimmäisen version Keskusta on antanut kokonaisuudessaan puolueen nuorisojärjestön valmisteltavaksi.

Mielestäni Lissabonin sopimus veisi voimaantullessaan unionia oikeaan suuntaan. Sopimuksella ajanmukaistetaan EU:n toimielimiä ja parannetaan sen työskentelymenetelmiä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa EU:n kansalaisilla on lupa odottaa unionilta ratkaisuja esimerkiksi globalisaatioon, ilmastonmuutokseen, väestörakenteen muutokseen ja energiapolitiikkaan liittyviin suuriin kysymyksiin.

Lissabonin sopimus on kuitenkin pitkässä juoksussa vain välivaiheen ratkaisu. EU tarvitsee aidosti uuden perussopimuksen, jossa määritellään selkeästi se mitkä asiat kuuluvat unionin toimivaltaan ja mitkä jäsenvaltioiden. Myös EU:n instituutioita on muokattava sellaisiksi, että valta päätöksenteossa palautuu kansalaisille.

EU:n parlamentin roolia tulee korostaa, koska se saa toimivaltansa suoraan äänestäjiltä. Komission ja parlamentin yhteispäätösmenettelyn piiriin on saatava lisää asioita. Lisäksi komissiosta on tehtävä parlamentille alisteinen hallitus, jonka jokaisen jäsenen tulee nauttia parlamentin luottamusta.

EU:n on noudatettava aina läheisyysperiaatetta päätöksenteossaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päätökset tehdään niin lähellä ihmisiä kuin mahdollista. Ylikansalliselle unionin tasolle viedään vain sellaiset päätökset, joista ei paikallisesti tai alueellisesti pystytä tehokkaasti päättämään. Isoissa ja merkittävissä kysymyksissä myös koko EU:n laajuisten kansanäänestysten tulee olla jatkossa mahdollisia.

EU on asettanut tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasuja vähennetään 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta riittämätön kestävän kehityksen turvaamiseksi. EU:n on oltava suunnannäyttäjä ja saatava myös muut maailman maat tekemään töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Unionin kansalaiset ovat maailman mittakaavassa rikasta eliittiä. Velvollisuutenamme on auttaa köyhyydessä eläviä kansakuntia parantamaan elintasoaan. Tämän toteuttamiseksi kehitysmaihin on rakennettava puitteet perusinfrastruktuurille ja ihmisten kouluttamiselle. Myös Suomen kehitysapu on nostettava lupaamallemme 0,7 %:n tasolle bruttokansantuotteesta. Meneillään olevan taloustaantuman aikana on syytä pitää mielessä, että teollisuusmaissa syntyneestä kriisistä eniten kärsivät kaikista köyhimmät alueet.

Euroopan unioni on Suomen Keskustalle ennen kaikkea ihmisyyden, rauhan ja vakauden alue. Keskustalainen Eurooppa on ihmisen Eurooppa.

Tuomo Puumala
Kirjoittaja on kansanedustajan ja Suomen suurimman puolueen Keskustan varapuheenjohtaja.

Silta yli synkän virran

Maailmantalouden kriisi koettelee valtioita kuin myrskytuuli pikku jollia aavalla merellä. Monet kansantaloudet ovat vaikeuksissa, ja osansa taantumasta saa Suomikin.

Käynnissä on taantuman aiheuttama maailmanlaajuinen varallisuuden uusjako. Tämä tapahtuu niin valtioiden välillä kuin niiden sisälläkin ihmisten kesken. Nyt tapahtuva murros ei ole pelkästään rahallinen ja aineellinen. Taloudellinen kriisi aiheuttaa suunnanmuutoksen myös asenteellisella puolella. Suomessa tulee tapahtumaan voimakas arvo- ja asennemuutos. Ahneutta ja itsekeskeisyyttä tukeneet voimat tulevat murtumaan ylimielisesti voittoa tavoittelevan markkinaliberalismin ajaessa karille. Edessämme on aikakausi, jolloin yhteisvastuuta ja yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan nykyistä enemmän. Tähän avautuvat myös aiempaa paremmat mahdollisuudet.

Suomella on vastassaan niin akuutteja kuin pidemmän aikavälin haasteita. Taloudellinen taantuma vaatii nopeita toimia. Hallitus pyrkii elvyttävällä budjetilla ja erityisesti äskettäin julkistetulla luottamuspaketilla pitämään talouden rattaat pyörimässä. Julkisilla investoinneilla ja yritysten tukemisella pidetään yllä työllisyyttä ja kotimaista kysyntää. Hallitus rakentaa siltaa taantuman yli.

Hallitus on tarkasti työllisyysvaikutuksia ja hyötyjä arvioiden poiminut elvytyshankkeet. Keski-Pohjanmaa ja koko Vaasan vaalipiiri saivat muun muassa merkittäviä liikennehankkeita, jotka toteutetaan nopealla aikataululla. Seinäjoki-Oulu -radan peruskorjaus jatkuu keskeytyksettä, Kokkolan Ykspihjalan ratapihaa kunnostetaan, Kälviälle ja Kaustiselle rakennetaan kevyen liikenteen väyliä ja Halsuan keskustan liikenneturvallisuutta parannetaan. Vaalipiirin alueella rakennetaan useita muita kevyen liikenteen väyliä ja korjataan siltoja. Yli 70 miljoonan euron panostus homekoulujen korjaamiseen mahdollistaa paremmat opiskelu- ja työolosuhteet myös meidän alueellamme.

Kun katsomme taantuman yli ensi vuosikymmenelle, meillä on vastassa haasteita. Näistä vaikeuksista selvitään vain tekemällä rohkeita ratkaisuja. Hyvä esimerkki oivaltavasta avauksesta oli pääministeri Vanhasen "Työtä Suomessa" -ohjelma, jossa esitetään kolmannen tien talouspoliittinen visio kansan ikääntymisestä ja epävarmoista taloussuhdanteista selviämiseksi.

Tulevan vuosikymmenen uhkia torjumaan on perustettu myös Sata-komitea. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta paaluttavan komitean tehtävänä on pohtia sosiaaliturvan rakenteellisia uudistuksia ja työteon kannattavuuden lisäämistä. Vaikka rakenteellisten uudistusten tähtäin on useiden vuosien päässä, saatiin esimakua komitean esityksistä jo luottamuspaketin yhteydessä. Hallitus sopi historiallisesta takuueläkkeestä ja perhe-etuuksien sitomisesta indeksiin. Maaliskuussa 2011 yli 120 000 eläkeläisen toimeentuloa parannetaan. Lukuisat kansaneläkkeen saajat ovat rakentaneet tätä maata nurkumatta, mutta saaneet palkkioksi vain laihan toimeentulon. Lukuisten, erityisesti lapsiperheitä tukevien etuuksien ostovoiman säilyminen turvataan.

Suomalaisen perusturvan tulevaisuus on asia, joka yhdistää sekä tämänhetkisen taloustaantuman että tulevien vuosikymmenien näkymät. Perusturvan kokonaisuudistus tulee vaatimaan Sata-komitealta vielä uusia ja räväköitäkin avauksia. Tätä työtä vaikeuttaa vallitseva taloudellinen kriisi. 1990-luvun laman tilinpäätös on ikävää luettavaa. Tuloerot revähtivät, kymmenet tuhannet ihmiset jäivät sinnittelemään perusturvan varaan ja sosiaalitukien ostovoima heikkeni vuosi vuodelta.

Emme saa hyväksyä edellä kuvatun toistumista. Meidän täytyy pitää huolta yhteiskuntamme vähäosaisista niin taantumassa kuin sen jälkeisenäkin aikana. Nyt elettävässä talouskriisissä jaetaan kortit uudelleen ihmisten kesken. Keskustan tehtävänä on varmistaa, että heikko-osaisimmat eivät saa käsiinsä kaikista huonoimpia kortteja.

Näyttää siltä, että kaikki puolueet eivät jaa Keskustan kantaa perusturvan parantamisesta ja köyhän asian muistamisesta. Liikkeellä on voimia, joiden mielestä peruspäivärahaan saa tehdä parannuksia vain, jos ansiosidonnaista turvaa parannetaan. Herää kysymys, saako kaikista köyhimpiä auttaa vain, jos autetaan myös toiseksi ja kolmanneksi köyhimpiä.

Mielestäni keskustan pitää ajaa perusturvan parannusta ilman mitään sidosta toiseen etuuteen. Rahat riittävät köyhyyden poistamiseen, mutta jos tämä tavoite sidotaan ansioturvan parantamiseen yhtäläisessä suhteessa, ei riittävän syvää kirstua tästä valtakunnasta löydy.

Meidän täytyy rakentaa siltaa parempaan huomiseen myös työttömille, sairaille ja muille, jotka eivät pysty työnteolla takaamaan itselleen kunnollista toimeentuloa.

Tuomo Puumala
kansanedustaja
Keskutan varapuheenjohtaja

Perusturvan puolustajat

Taloudellinen taantuma myllertää maailmaa. Käynnissä on maailmanlaajuinen varallisuuden uusjako, jonka aiheuttama murros koskettaa syvältä myös Suomea. Voimakkaan muutoksen kohteeksi joutuvat tässä ajassa myös yhteiskuntamme arvot ja asenteet. Puntarissa on mitä suurimmissa määrin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen.

Heikkenevä talouskehitys asettaa monet hyvät suunnitelmat ja hankkeet vaakalaudalle. Tai ainakin vaikeuttaa niiden toteuttamista. Meidän tulisi kuitenkin suunnata katseet lähikuukausista muutaman vuoden päähän.

Jos emme toimi ajoissa, ensi vuosikymmenellä odottavat näkymät eivät houkuttele. Se, että tiedostamme ongelmat, ei vielä riitä. Meidän on tehtävä vaikeita ratkaisuja, jotta suomalainen yhteiskunta kukoistaa tulevaisuudessakin. Hyvä esimerkki visionäärisestä avauksesta on puheenjohtaja Vanhasen "Työtä Suomessa" -ohjelma.

Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta pohtivan SATA-komitean tavoitteena on tehdä esityksiä sosiaaliturvan rakenteiden muuttamisesta ja työteon kannattavuuden lisäämisestä, jotta selviytyisimme tulevaisuuden haasteista. Rakenteiden muuttamiseen ei riitä pieni viilaaminen kulmista, vaan tarvitsemme uusia ja räväköitäkin avauksia.

Hallitus on keskustan johdolla pystynyt jo sopimaan tärkeistä uudistuksista. Takuueläke ja perhe-etuuksien sitominen indeksiin ovat merkittäviä, jopa historiallisia parannuksia. Tehtävää riittää edelleen.

Nopeasti heikkenevä taloudellinen tilanne ei vaikuta ainoastaan teollisuuden tilauskantoihin ja työllisyysasteeseen. Se tulee aiheuttamaan voimakkaan asenne- ja arvomuutoksen Suomessa, ehkä laajemminkin. Viime vuosien henkinen ilmapiiri ei ole suosinut yhteisöllisyyttä. Asennemuutos tarjoaa mahdollisuuden yhteisvastuun vahvistumiseen. Tarvitsemme tulevaisuudessa lujaa solidaarisuutta lähimmäisiämme kohtaan.

Samaan aikaan kun SATA-komitea pohtii keinoja rakenteiden uudistamiseksi, tutkimuslaitokset ennustavat työttömyyden lisääntyvän merkittävästi tänä ja ensi vuonna.

1990-luvun laman jälkeen tuloerot ampaisivat melkoiseen kasvuun muun muassa laajan työttömyyden vuoksi. Tuloerojen kasvun syyksi on tarjottu kiivasta nousukautta, jolloin tuloerot revähtävät väistämättä. Jälkiviisaana on helppo todeta, että solidaarisen palkkapolitiikan ja perusturvan puolestapuhujia oli liian vähän. Sosiaalitukien ostovoima heikkeni vuosi vuodelta ja vasta tällä vaalikaudella olemme tehneet merkittäviä korotuksia pienimpiin tukiin.

Uhkaako meitä nyt sosiaaliturvan kannalta samanlainen tilanne ja kehitys kuin 1990-luvulla? Kasvavan työttömyyden lisätessä valtion menoja eivät voimavaramme ehkä riitä perusturvan parantamiseen.

Taantuman aikana varallisuus jakautuu uudestaan valtioiden välillä, mutta myös valtioiden sisällä ihmisten kesken. Kun korttipakka jaetaan uusiksi, Keskustan tehtävänä on varmistaa, että kaikista heikoimmat kortit eivät jää vähäosaisimpien käteen.

Olen surullinen, että tämä ei tunnu kiinnostavan muita puolueita. On ymmärrettävää, että kokoomus haluaa parantaa parempiosaisten asiaa jopa velkarahalla. Siis meidän lastemme ja lastenlastemme rahalla. Ja kun SDP:n pintaa raaputtaa, voi huomata, että hekään eivät ole valmiita tarvittaviin ratkaisuihin.

Saako peruspäivärahaan tehdä parannuksia vain, jos ansiosidonnaista turvaa parannetaan? Saako kaikista köyhimpiä auttaa vain, jos autetaan myös toiseksi ja kolmanneksi köyhimpiä? Ansiosidonnaisen turvan puolustajat sanovat olevansa oikeudenmukaisuuden asialla. He korostavat, että yhtä ryhmää ei saa asettaa toisten edelle valtion tehdessä tulonsiirtoja. Jos tätä logiikkaa noudattaisi, pitäisi meidän siirtyä tasaveroon ja tasapäistää kaikki sosiaalituet. Toisin sanoen siirtyä perustuloon.

Mielestäni keskustan pitää ajaa perusturvan parannusta ilman mitään sidosta toiseen etuuteen. Rahat riittävät köyhyyden poistamiseen, mutta jos tämä tavoite sidotaan ansioturvan parantamiseen samassa suhteessa, niin riittävän syvää kirstua ei tästä valtakunnasta löydy.

Jo arvojensa ja aatteensa velvoittamana Keskustan täytyy olla perusturvan kiivain puolustaja. Tämä ei ole parempien kannatuslukujen kalastelua, vaan kyse on yhteiskunnan vähäväkisten aseman parantamisesta. Haastan kaikki köyhän asiasta kiinnostuneet poliittisen kentän toimijat puolustamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Tuomo Puumala
Keskustan varapuheenjohtaja
kansanedustaja

Uuden vuoden lupaukset

Vuoden vaihtuminen antaa myös puolueille mahdollisuuden aloittaa toimintansa puhtaalta pöydältä. Se antaa mahdollisuuden miettiä päättyneen vuoden onnistumisia ja epäonnistumisia. Niiden pohjalta on hyvä tehdä tulevaisuussuunnitelmia.

Keskustan ei tarvitse aloittaa tyhjästä, hallituspolitiikan perustukset ovat hyvässä kunnossa. Hyvien ja huonojen merkintöjen, niin sanottujen plussien ja miinusten, osalta vihko on taas tyhjä. Jos käyttää kulunutta fraasia, voi sanoa, että pallo on alkavan vuoden osalta Keskustan omissa käsissä. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa, menneisyyteen ei.

Odotukset Keskustan politiikkaa kohtaan ovat takuuvarmasti korkealla myös vuonna 2009. Se on Keskustan tunnusmerkki. Kokoomukselta, vihreiltä tai RKP:ltä ei koskaan odoteta yhtä paljon. Keskustan pitää vastata jäsenistön ja kannattajien haasteeseen vastuullisella tavalla.

Uutena vuotena on tapana tehdä lupauksia. Keskusta voisi tehdä ainakin seuraavat lupaukset.

Keskustan pitää luvata aatetta. Ennen kaikkea meidän pitää luvata, että perustelemme käytännön politiikkaa aatteemme kautta. On selvää, että alkavana vuonna aatteen kirkastamiselle avautuu tilaisuuksia useammin kuin kerran - taloustilanteen vuoksi jopa useammin kuin tavallisesti. Eron Kokoomukseen pitää käydä selväksi. Keskustan politiikan tavoitteena on asettaa ihminen markkinoiden edelle. Kakun kasvattamisen ja jakaminen "sitten joskus" ei enää riitä mantraksi. Keskusta on hallituksen sosiaalinen omatunto ja sen pitää näkyä.

Meidän pitää luvata kuunnella. Se tarkoittaa vuorovaikutteisuutta ja sitä, että kaikilta järjestön portailta pääsee vaikuttamaan politiikan sisältöön. Jos jäsen tai kannattaja ei pääse vaikuttamaan, niin hänellä ei ole mitään syytä liittyä puolueeseen tai sen nuorisojärjestöön. Puolueen strategiatyössäkin edetään kysymällä mielipiteitä kunnallisvaaliehdokkailta, jäseniltä ja kannattajilta. Heillä on paras käsitys yhteiskunnan ja sen mukana myös puolueen uudistamisesta. Tarvitsemme uuden sukupolven näkemystä. Keskustanuorilla on keskeinen merkitys, mutta tarvitsemme nuorison mielipiteitä laajemminkin. Käännämme katseet tulevaisuuteen ja kysymme nuorilta, mihin suuntaan Suomea pitää kehittää.

Keskustan pitää luvata kovaa draivia, innostavaa ja mukaansatempaavaa otetta. Voittajan vankkureihin on aina helppo hypätä. Puolueen sisäinen jännite on usein ollut Keskustan vahvuus ja näin on varmasti myös tulevaisuudessa. Puolueen sisäiset erimielisyydet ja syyllisten etsiminen eivät kuitenkaan ole Keskustan tulevaisuuslääkkeitä. Niillä ei puolueen kannatusta paranneta. Päinvastoin. Toisia syyttelemällä saa julkisuudessa vain häviäjän ja epäonnistujan leiman.

Keskustan pitää luvata toimintaa. Velvollisuudentunto ei enää riitä syyksi jäsenyydelle puolueessa. Eri alojen ja ihmisten elämäntilanteisiin liittyvät toimintaryhmät ovat välttämättömiä puolueen menestyksen kannalta. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että ryhmät pääsevät vaikuttamaan puolueen politiikkaan keskeisellä tavalla. Puolueen pitää järjestää tapahtumia. Tähän tarvitaan koulutusta ja uusien poliittisten toimintamallien luomista. Keskustan toiminta voi olla erilaisia tempauksia ja tapahtumia. Voimme konkretisoida aatettamme ja olla ihmisten arjessa. Vuorovaikutteisten tilaisuuksien tapahtumapaikkana voivat olla koulut, vanhainkodit, sairaalat, hoivakodit, päiväkodit - vain mielikuvitus on rajana. Voitamme kansalaisyhteiskunnan takaisin tekemällä, toimimalla ja tempaamalla

Viimeinen lupaus voisi liittyä yhtenäiseen viestiin ja vahvaan viestintään. Se ei tietenkään tarkoita vain Helsingistä ja eduskunnasta tulevaa viestiä, vahvistamista tarvitaan myös kaikissa Suomen maakunnissa. Viestintä ja asioiden kertominen suurelle yleisölle pitää huomioida kaikessa toiminnassa.

Keskusta ei saa luvata liikaa. Jos uudenvuoden lupaukset eivät ole realistisia, ne karisevat mielestä jo helmikuun koittaessa.

Keskusta lähtee siitä, että se mikä luvataan, myös pidetään. Erilaisia vaatimuksia ei saa vain heittää ilmaan, vaan asiat pitää pystyä myös toteuttamaan. Uskottavuuden kannalta se on välttämätöntä.

Luvataan yhdessä tehdä parhaamme lupausten lunastamiseksi. Se riittää.

Tuomo Puumala
kansanedustaja
Keskutan varapuheenjohtaja

Edistyksen matkaliput, kiitos

Kuuluisa fyysikko Albert Einstein matkusti junassa. Matka oli alkanut mukavasti, ja maisemat vaihtuivat vauhdilla junan kiitäessä kohti määränpäätä. Hetken kuluttua vaunuun asteli konduktööri, joka halusi nähdä kaikkien matkustajien liput. Einstein hätääntyi. Hän ei löytänyt millään lippuaan, vaikka oli sen varmasti asemalta ostanut. Hän selitti konduktöörille äärimmäisen pahoillaan, että piletti oli hukassa, mutta aivan varmasti ostettu.

Lipuntarkastajan ensin tympeä ilme kirkastui: "Tehän olette kuuluisa Einstein, suhteellisuusteorian keksijä. Kaikkihan teidät tuntevat. Annetaan olla, luotan sanaanne että olette ostanut lipun asemalta." Einstein jatkoi konttaamista vaunun lattialla ja tutki tarkasti penkkien välit ja muut rakoset. Konduktööri seurasi miestä ihmeissään. "Ei teidän tosiaan tarvitse näyttää lippuanne", hän varmisti. "Mutta minun on pakko löytää matkalippuni", vaikeroi Einstein, "muuten en itse tiedä mihin olen matkalla!"

Einsteinin ongelma on ajankohtainen Keskustalle. Hoidamme valtakunnan asioita, teemme ratkaisuja ja päätöksiä, suuntaamme eteenpäin. Keskustalle poliittisena puolueena aate on matkalippu, joka kertoo meille tavoitteemme, sen mihin olemme matkalla. Se ankkuroi tehdyn politiikan niihin arvoihin ja periaatteisiin, joihin olemme nojanneet jo yli sadan vuoden ajan. Onko lippu nyt hukassa?

* * *

Poliittista aatetta tulee kyetä soveltamaan muuttuvan ajan muuttuviin kysymyksiin. Siksi tarvitaan jatkuvaa uudistumiskykyä. Jos sitä ei ole, puolueen viesti menettää tehonsa. Enää ei riitä se, että ylpeilemme Kekkosen ajan teollisuuspolitiikalla tai kansaneläkkeen ja kotihoidontuen aikaansaamisella, kun nykymaailmassa eletään aivan eri todellisuudessa. On pystyttävä näkemään missä keskustalaista ihmisyysaatetta tarvitaan juuri nyt.

Taloudellisesti epävarmat ajat ja maailmanlaajuinen finanssikriisi asettavat politiikan koetukselle. Sokea usko rajoittamattoman markkinatalouden voimaan on ajautunut merkittävään kriisiin, kun rahoitusmarkkinoilla pelatun finanssipelin laskut ovat kaatuneet veronmaksajien kannettavaksi. Yhä useampi kysyy, onko oikein että verovaroista maksetaan holtittoman riskin seuraukset, kun taas keinottelulla kertyneet rikkaudet ovat jääneet pelureiden taskuihin.

Kun nousukausi nyt on päättynyt ja talouskasvun huuma alkaa haihtua, monenlaisia kysymyksiä alkaa nousta esiin. Monessa kunnassa ihmetellään miten palvelut saadaan turvattua, kun nousukaudellakaan ei pärjätty ilman velanottoa ja palveluverkon supistuksia. Monessa vähätuloisessa perheessä kysytään, milloin parannuksia perusturvaan saadaan, kun nousukaudella nousivat kulut mutta tukien kasvu ei ollut riittävän nopeaa. Yhteiskunnassa yleisesti ihmetellään, kuinka on, mahdollista että huiman taloudellisen nousun aikana henkiset pahoinvointi-ilmiöt vain lisääntyivät, vieläpä erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa.

* * *

Keskustan aate on ihmisyysaate. Se lähtee ihmisyydestä ja sen kehityksen asettamisesta kaiken edelle. Nousukauden päättyessä Keskustassakin joudutaan katsomaan peiliin. Onko näin tehty, vai pantiinko kaiken edelle talous? Uskoimmeko mekin liikaa markkinoiden kaikkivoipaisuuteen? Ajattelimmeko että kansantalouden kasvu ratkaisee kaikki ongelmat? Olimmeko köyhän vai rikkaan asialla?

Kysymys on tärkeä siksikin, että hallituskumppanimme Kokoomus on tullut tiiviisti Keskustan kylkeen. Se puhuu kovaan ääneen arvoista ja välittämisestä, mikä meillä on jäänyt vähemmälle. Puheiden katteeksi tarvitaan kuitenkin myös tekoja. Poliittista elämää seuraamalla huomaa koko ajan, että Keskustan ja Kokoomuksen välillä on suuria eroja.

Kun Paula Lehtomäki joku viikko sitten esitti sähköyhtiöiden ansiottomasti saamien tulojen verottamista eli niin sanottuja windfall-veroja, tuomitsi puheenjohtaja Katainen tämän ajatuksen jo lennossa. Fortumin voittoihin ei siis ole hänen mielestään koskemista.

Kataisen laatima valtava 870 miljoonan veronkevennyspotti oli kokoomuksen alkuperäisessä esityksessä tasasuuruinen. Suurin osa veronkevennysvarasta siis menisi suurituloisimmille. Vain keskustan ja vihreiden puuttuminen tilanteeseen muutti painopistettä aatteemme mukaisesti pienituloisia suosivampaan suuntaan.

* * *

Keskustan ihmisyysaatteeseen kuuluu yrittämiseen ja itsestä vastuunkantamiseen kannustaminen. Yksityinen omistus on lähtökohta taloudelliselle toimeliaisuudelle. Valtio on keskeinen väline markkinatalouden toimintaedellytysten luomisessa mutta myös sen rajaamisessa.

Keskustalainen puitetalous tarkoittaa sosiaalisten ja ekologisten rajojen asettamista markkinavoimille. Vaikuttaa siltä, että vahvan nousukauden ja markkinaliberalismin aikana etenkin sosiaaliset puitteet on ylitetty. Auringon paistaessa kirkkaasti liian monet ovat jääneet kalpeina varjoon.

Taloudesta voi ottaa erään hyvän neuvon myös politiikkaan. Pikavoittojen perässä juokseminen saattaa tuottaa iloisen yllätyksen kerran tai pari. Mutta riittävän pitkäjänteinen ja johdonmukainen toiminta tuo menestystä tasaisesti ja varmasti.

Tuomo Puumala
kansanedustaja
Keskutan varapuheenjohtaja

Kreivin aikaan

Elämme epävarmuuksien aikaa. Pörssikurssit laskevat, yritykset lomauttavat ihmisiä ja varovaisuus pitää kukkaron nyörejä tiukalla. Tuntuu siltä, että kaikki on tapahtunut melkoisen nopeasti ja yllättäen. Miten tässä näin kävi?

Tuhansien vuosien ajan on tunnettu vanha viisaus seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Minulle on muodostunut näkemys, että tämä nyrkkisääntö unohtui aika monelta talouden ammattilaiselta viime vuosien kovan talouskasvun huumassa. Usko markkinavoimien ja pääomien kykyyn tuottaa pelkkää hyvää peitti liian monien silmät niin Suomessa kuin ulkomailla. Maailmassa on ollut vallalla ajatus, että kyllä markkinat korjaavat virheensä - valtion puuttuminen asioihin on turhaa ja sääntely jopa haitallista.

Vapaa markkinatalous on kärsinyt vaikean haaksirikon. Ahneudella ryyditetty voiton maksimointi aiheutti rahoitusmarkkinoiden kriisin, joka uhkaa pysäyttää talouden pyörät kokonaan. Valtiota pyydetään apuun joka suunnasta. On inhimillisen markkinatalouden aika.

* * *

Olen saanut tämän syksyn aikana yhteydenottoja lukuisilta ihmisiltä. Asiat ovat olleet erilaisia, yhdistävä ajatus on ollut huoli taloudellisesta pärjäämisestä. Jonkin aikaa sitten eräs isoisä kertoi synkästä tilanteesta, joka oli vienyt yöunet jo pitkältä ajalta. Islantilaiseen pankkiin talletetut lastenlasten säästöt olivat vaarassa kadota kuin tuhka tuuleen. Viime viikolla 30-vuotias äiti soitti minulle ja kertoi vaikeasta elämäntilanteestaan pienen vauvan yksinhuoltajana.

Kansanedustajana kokee silloin tällöin hetkiä, jolloin voi luvata avun olevan jo tulossa tai asioiden korjaantuvan lähiaikoina. Isoisälle saatoin kuitenkin kertoa, että hallitus on luvannut osaltaan auttaa talletusten palauttamisessa. Nuoren äidin ääni kirkastui, kun kerroin hallituksen tukevan yksinhuoltajia ja korottavan alimpia äitiyspäivärahoja jopa 170 eurolla.

Suomi pärjää, kun suomalaiset pärjäävät ja toisinpäin. Tähän hallitus pyrkii voimakkailla elvyttävillä toimenpiteillä. Nyt täytyy turvata työpaikkojen säilyminen, viennin vetäminen ja talouden pyörien liike. Hallituksen harkitut mutta ripeät ratkaisut vaikuttavat suuresti Suomen selviytymiseen lähitulevaisuudessa. Hallitus on liikkeellä juuri oikealla hetkellä, siihen kuuluisaan kreivin aikaan.

* * *

Kalervo Siikala maalaili synkkiä vuoden 1980 aforismissaan: "Tällainen on maailma. Rikkaat tuhlaavat, köyhät maksavat, tietämätöntä petetään." Meidän täytyy hartiavoimin tehdä työtä sen puolesta, että aforismi ei olisi ennustus Suomen tulevaisuudesta. Markkinat ovat näyttäneet voimansa, eivätkä ne ole pelkästään rakentavia voimia. Valtiota tarvitaan edelleen. On aika nostaa mammonan tavoittelun sijaan ihmisen hyvinvointi toiminnan keskiöön.

Tuomo Puumala
kansanedustaja (kesk.)

Vaalitappiosta otettava opiksi

Hävityt vaalit aiheuttavat aina suurta kuohuntaa. Näin tuntuu tapahtuvan varsinkin Keskustassa. Usein voimakas henkilöihin menevä jälkipuinti ja kritiikki saavat vauhtia varsinkin puolueen ulkopuolelta. Seurauksena voi olla itseään ruokkiva puolueen kriisiytyminen ja oman pesän likaaminen. Tätä meidän pitäisi nyt viimeiseen asti välttää.

Parhaita vastauksia vaikeisiin kysymyksiin ei usein löydetä vaalien jälkeisessä tunnekuohussa. Asiaa täytyy analysoida ajan kanssa ja kylmän rauhallisesti.

Keskustan vaalitulos oli suuri pettymys. Lopputulosta on kunnioitettava ja otettava nöyrästi kansan terveiset vastaan. Suuri kysymys kuuluukin: miten sen teemme?

Hätiköidyillä päätöksillä teemme tyytyväisiksi vain verta kentälle haluavat. On täysin selvää, että vaalitappion henkilöiminen ei johda puolueen tulevaisuuden kannalta rakentavaan lopputulokseen. Vähäinen kannatussaaliimme ei ollut yhden tai kahden ihmisen vika. Syntipukkien etsiminen hyödyttää vain sensaatiojulkisuutta ja siirtää huomion pois varsinaisten syiden laajemmasta etsinnästä.

Keskustan takapakkiin on enemmän kuin yksi tai kaksi syytä. Syyt ovat syvällä, niitä on paljon ja ne vaihtelevat eri puolilla Suomea. Siksi vaalituloksen pohjalta täytyy suorittaa sellaista syväkyntöä, joka ei valmistu päivän tai edes viikon aikajänteellä.

Meidän pitää yhtenä joukkueena korjata puolueen suuntaa. Tehdyn politiikkamme ja vaalikampanjan vahvuudet ja heikkoudet täytyy perata pohjamutia myöten. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja malttia. Tätä pohdintaa tulee suorittaa myös Keskustan eduskuntaryhmässä.

Tässä yhteydessä meidän on yhdessä tarpeen pohtia myös puolueen pitkän aikavälin tavoitteita, Keskustan aatteesta lähtevää visiota. Miksi Keskusta on olemassa? Se tuntuu olevan meillä välillä hukassa. Jos meillä ei ole tarjota kansalaisille selvää, keskustalaista vastausta Suomen kehittämisen suunnasta, ei meillä ole politiikan saralla mitään virkaa. Voimme laittaa suosiolla luukun kiinni.

Pohdinnan tulosten jälkeen tarvitaan tekoja. Meidän on kirkastettava linjaamme ja terävöitettävä politiikkaamme. Puoluejohdon roolitukset on saatava kuntoon ja keskityttävä pelaamaan joukkueena. Olemme suurin piirtein eduskuntavaalikauden puolivälissä. Hallitusohjelmassa on edelleen paljon toteutettavia kohtia, jotka nousevat suoraan keskustan ohjelmista. Tätä ei pidä unohtaa.

Poliittisen suunnantarkistuksen lisäksi täytyy pitkään puhuttu järjestöremontti ajaa läpi pikimmiten. Ratin kääntely ei auta, jos moottori sammuu. Järjestökentän kohentaminen ei ole vaaleista, vaan meistä itsestämme kiinni.

Toimintatapoihin tarvitaan muutoksia. Ihmiset haluavat ottaa kantaa henkilövalintojen lisäksi myös politiikan sisältöön. Tähän huutoon meidän on kaikilla tasoilla vastattava. Keskustan jäseniksi ei liitytä enää velvollisuudentunnosta. Tästä saimme esimerkin myös ehdokashankinnassa. Meillä on liikaa paikallisosastoja, joissa toimii vain muutama aktiivinen henkilö. Näin emme voi jatkaa pitkään.

Lukuisista edellä kuvatuista asioista keskustelimme viime keväänä puoluekokouksen alla. Kintereissä painoi jo silloin hallitusvastuu, olimme muutenkin hieman väsyneitä. Käyty keskustelu ja esitetyt uudistusideat kuitenkin unohdettiin, kun pari gallupkyselyä lupasi Keskustalle valoisampaa tulevaisuutta.

Emme voi juosta gallupien perässä. Emme voi myöskään yksittäisten vaalien jälkeen tehdä äkkinäisiä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Se johtaa mitä todennäköisimmin karikolle. Meidän täytyy tutkia yhteiskuntamme syviä virtauksia, ei vain pintaväreitä.

Tuomo Puumala
Keskustan varapuheenjohtaja
Keskustanuorten puheenjohtaja

Vastuunkantaja

Vaalitunnelma on nousussa. Tätä olen saanut olla todistamassa lukuisissa kunnissa ympäri Suomea. Maakuntakierroksillani viime viikkojen aikana olen tavannut paljon keskustaehdokkaita ja heidän äänestäjiään. Alkusyksyn hitaan käynnistymisen jälkeen kiinnostus vaaleja kohtaan ja into kampanjointiin on lisääntynyt selvästi.

Uskoa omaan tekemiseen, voittajafiilistä, tarvitaan tällä viikolla Keskustan leirissä enemmän kuin koskaan. Kuntavaaleissa on miltei 4,2 miljoonaa äänioikeutettua, ja heistä vain osa äänestää ennakkoon. Vaalit ratkaistaan sunnuntaina sillä, kuka saa väkensä liikkeelle. Loppuviikon puristuksen pitää olla raju.

Meillä on muutama päivä aikaa vakuuttaa empivät äänestäjät Keskustan kyvystä hoitaa yhteisiä asioita. Kunnat tarvitsevat rohkeita vastuunkantajia tulevalla valtuustokaudella. Meillä on sanojemme tueksi myös näyttöjä, kuinka hoidamme asioita pitkäjänteisesti ja vastuullisesti. Voimme osoittaa olevamme luottamuksen arvoisia.

Kuntien taloutta on vahvistettu viime vuosina keskustajohtoisen hallituksen toimenpitein. Kokonaisuudessaan valtionosuuksien arvioidaan kasvavan vuosina 2007-2011 yhteensä 1,7 miljardia euroa. Vuosina 2003-2007 vastaava kasvu oli noin 1 mrd. euroa. Tämä näkyy myös kuntien tilinpäätöksissä, jotka ovat vahvistuneet selvästi viime vuosina. Ennusteiden mukaan myönteinen kehitys jatkuu erityisesti tänä ja ensi vuonna.

Vanhasen II hallitus on jatkanut edeltäjänsä menettelyä korvata veronkevennysten aiheuttamat veromenetykset täysimääräisesti kunnille. Ennen vuotta 2003 kunnille kohdistui yli 800 miljoonan euron veromenetykset, joita ei korvattu lainkaan.

Keskusta on sitoutunut pitämään huolta myös pienemmistä ja heikomman tulokehityksen kunnista. Myös valtionosuusuudistuksessa Keskustan pitää olla vastuunkantajana. Uudistuksen raamit tulee veistää meidän johdollamme.

Kuntatalouden näkymät ovat koko maan tasolla myönteiset verotulojen ja valtionosuuksien kasvun ansiosta. Tasapainoinen kuntatalous takaa edellytykset palvelujen järjestämiselle ja yrittäjyyden kehittämiselle kunnassa. Vastuullista työtä niin maan hallituksessa kuin kuntien valtuustoissakin pitää jatkaa

Oppositiovoimat ovat viime päivinä keskittyneet pelottelemaan kansalaisia lamalla ja leikkauslistoilla. Sellainen on kaukana vastuullisesta talouspolitiikasta. Myös katteettomat lupaukset menolisäyksistä tuntuvat olevan kovaa valuuttaa vaalien alla; yksistään demareiden varjobudjetin toteuttaminen maksaisi yli 1,4 miljardia euroa.

Miten käy, jos näiden epärealististen lupausten esittäjät pääsevät valtaan valtuustoissa? Kunnissa tarvitaan vastuunkantamista, ei löysin rantein heiteltyjä unelmaeuroja.

Keskustan talouspoliittinen linja on osoittanut vahvuutensa. Edistämme vastuullisuuden ja markkinatalouden hyvien puolien yhteensovittamista.

Keskustan johtama hallitus keskittyy pitämään talouden pyörät pyörimässä. Ensi vuoden budjetti on vahvasti elvyttävä, ja mahdolliseen taantumaan on varauduttu monipuolisesti. Tärkeintä on ylläpitää kotitalouksien ostovoimaa ja tukea työllisyyttä. Tämä on keskeistä myös kuntien näkökulmasta, niiden tulot kun riippuvat paljon verokertymästä.

Keskustavetoinen talouspolitiikka on pitkäjänteisellä linjallaan vahvistanut merkittävästi Suomen kansantaloutta. Jos työllisyytemme, julkinen taloutemme ja yritysten taseet eivät olisi kunnossa ja vahvoja, emme voisi taantuman uhatessa tehdä muuta kuin kalliita paniikkiratkaisuja. Olemme rakentaneet yhteiskuntamme taloudellista kantokykyä jo pitkään. Tätä työtä täytyy jatkaa myös Suomen kunnissa.

Vastuun kantaminen ei ole aina helppoa, eikä kuntapäättäjän työ ruusuilla tanssimista. Kuitenkin meillä on koossa mahtava joukko ehdokkaita, jotka ovat valmiita tähän tehtävään. Keskusta on osoittanut, että sillä on halua ja kykyä rakentaa yhteiskuntaamme ja pitää heikoimmista huolta. Tämä viesti on saatava läpi seuraavien päivien aikana.

Vaalipäivänä ei saa jäädä kotiin makaamaan, vaan on lähdettävä vaaliuurnille puolustamaan erilaisia koteja.

Tuomo Puumala
Keskustan varapuheenjohtaja
Keskustanuorten puheenjohtaja

Suomi kouluhyvinvoinnin huippumaaksi

Suomalaiset koulut ovat olleet viime kuukausina laajan keskustelun kohteena. Yhtäältä suomalaisnuorten osaamistaso on huippuluokkaa, myös kansainvälisillä mittareilla arvioituna. Toisaalta kouluissamme on paljon yksinäisyyttä ja pahaa oloa. Koulukiusaamista ei ole pystytty vähentämään toivotulla tavalla, ja monia koululaisia vaivaa puute kavereista. Vuoden sisällä tapahtuneet tragediat ovat järisyttäneet oppilaiden, opettajien, vanhempien ja koulujen turvallisuuden tunnetta.

Kunnallisvaalien alla on hyvä arvioida, mitkä seikat ovat kouluissamme kunnossa ja mitkä vaativat parannuksia. Hallitus panostaa tällä vaalikaudella merkittävästi perusopetukseen, ja kunnissa pitääkin varmistaa, että rahat käytetään koululaisten hyväksi. Tässä työssä keskustalaiset valtuutetut ovat perinteikkään sivistysliikkeen edustajina avainasemassa.

Vanhemmat ovat lasten ja nuorten ensisijaisia kasvattajia. Lähiyhteisöt ja koulut tukevat perheitä tässä työssä. Nuorison kasvattaminen ihmisinä ja kansalaisina vaatii yhteistyötä. Vastuun sysääminen esimerkiksi vain kouluille ei tue lasten kasvua ja kehitystä.

Vanhempien vähäinen kiinnostus lapsiensa koulunkäyntiä kohtaan ei ole vain työttömyydestä, syrjäytymisestä tai alkoholismista kärsivien rikkinäisten perheiden ongelma. Yhä enemmän myös kiireisten ja työhönsä panostavien uraisien ja -äitien jälkikasvu kärsii turvattomuudesta. Tämä vanhemmuuden puute aiheuttaa pulmia myös kouluissa.

Helppoja ja pikaisia ratkaisuja tähän asiaan ei ole olemassa. Meidän täytyy yhteistyöllä rakentaa turvallista kasvuympäristöä lapsille ja nuorille. Lapset tarvitsevat turvallisia kontakteja aikuisiin, eivätkä opettajat siihen yksin riitä.

Nuoret tarvitsevat myös kavereita, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Kouluissa tulisi pyrkiä siihen, että kaikilla olisi edes yksi ystävä. Kavereita ei tunnetusti voi ostaa, mutta eivät ne toisaalta maksamaan mitään. Esimerkiksi erilaisten kaveripankkien kautta koululaiset voisivat löytää seuraa.

Koulujen ja opetusryhmien koot ovat olleet keskustelun aiheena pitkin vuotta. Oppositiosta on vaadittu opetusryhmien maksimikoon rajoittamista ja moitittu hallitusta toimettomaksi. Ryhmäkokojen pienentäminen on yksi hallitusohjelman tavoitteista osana opetuksen laadun turvaamista. Lokakuussa valmistuukin selvitys opetusryhmien koosta. Tämän lisäksi hallitus esittää ensi vuodelle 16 miljoonan euron määrärahaa opetusryhmien pienentämiseksi.

Määräraha on askel oikeaan suuntaan. Tulevina vuosina tarvitaan kuitenkin selvästi suurempia summia, jotta ryhmäkokoja pystytään pienentämään pysyvästi.

Opetusryhmien maksimikoon määrääminen lainsäädännöllä ei ole yksiselitteinen asia. Suurena vaarana on, että enimmäismäärästä tulee käytännön koulutyössä ryhmän minimikoko. Tätä täytyy varoa.

Tutkimuksella ei ole pystytty osoittamaan, että ryhmän tai koulun koolla olisi suoranaista vaikutusta oppimistuloksiin. Vaikutus oppilaiden sosiaalisiin suhteisiin on sitä vastoin merkittävä. Vain riittävän pienessä luokassa opettajalla on riittävästi aikaa oppilailleen. Silloin on mahdollisuus kuunnella oppilaiden mietteitä, tarkkailla heidän hyvinvointiaan ja räätälöidä opetusta kunkin yksilöllisiin tarpeisiin.

Peruskoulun päättävien nuorten sijoittuminen jatkokoulutukseen on tehokas keino ehkäistä syrjäytymistä. Opintojen nivelvaiheessa on vaarana, ettei mikään taho enää katso nuoren perään eikä pidä häneen yhteyttä. Usein koulussa on hyvä tietämys kustakin oppilaasta ja hänen elämäntilanteestaan. Peruskoulun päätyttyä kouluilla ei ole velvollisuutta seurata nuorten sijoittumista, ja tällöin nuori saattaa tyystin kadota "tutkasta". Koulupudokasongelmaan on vastattava eri tahojen keskinäisellä yhteistyöllä.

Hallitus on panostanut merkittävästi siihen, että kaikki halukkaat saisivat toisen asteen opiskelupaikan. Tämän lisäksi perusopetuksen lisäopetus, työpajat ja oppisopimuskoulutus ovat keinoja tukea nuorten elämän hallintaa, jos nuori ei saa suoraan jatko-opintopaikkaa.

Koulun tulee olla lapsille ja nuorille sekä koko henkilökunnalle paikka, jossa on turvallista olla niin fyysisesti, sosiaalisesti kuin henkisestikin. Oppimistulokset ovat kouluissamme huipputasoa, mutta nyt tulee keskittyä siihen, että myös hyvinvointi olisi maailman kärkeä. Tasapainoiset ja hyvinvoivat nuoret ovat yhteiskunnallemme kultaakin kalliimpia. Heidän varaansa rakentuu tulevaisuus. Meillä ei ole varaa päästää yhtään nuorta syrjäytymään.

Tuomo Puumala
Keskustan varapuheenjohtaja
Keskustanuorten puheenjohtaja

Onhan ihmisellä väliä

Lehtien lukeminen Kauhajoen pohjattoman surun hetkillä tuntuu turruttavalta. Surmaajan taustoista, tapahtumien kulusta, tuttavien ja ystävien haastatteluista ei löydy selitystä järkyttäville teoille. Ei löydy, vaikka kuinka etsii.

Vähintäänkin väljyltä tuntuvat myös sellaiset poliittiset puheenvuorot, joissa käydään jo täyttä päätä keskustelua siitä, mitä eduskunnan nyt pitää tehdä. Senkin keskustelun aika tulee lähiviikkoina, mutta nyt suru ja tuska ovat monen mielessä päällimmäisenä. Niille pitää antaa oma aikansa.

Vaikka nopeita päätelmiä on syytä välttää, yksi johtopäätös on ollut jo pitkään niin ilmeinen, että sen voi lausua ääneen. Suomessakin on pohjatonta ahdistusta, jonka juuret ovat erittäin syvällä. Kaikki ne toimet, joilla nuorten syrjäytymistä voidaan ennaltaehkäistä, täytyy tehdä välittömästi. Vaikka Kauhajoella kouluterveyspalvelut oli hoidettu asiantuntijoiden mukaan hyvin, monin paikoin jonot esimerkiksi mielenterveyspalveluihin ovat sietämättömän pitkät. Kouluterveydenhuollon kysymykset eivät voi olla toimivassa demokratiassa ikuisuuskysymyksiä. Niiden pitää korjaantua välittömästi.

Nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntarahat ovat aina panostuksia tulevaisuuteen. Rahan lisäksi tarvitaan varmasti myös hyvien käytäntöjen levittämistä. Esimerkiksi matalan kynnyksen nuorisopsykiatriasta on saatu hyviä kokemuksia ja niitä on syytä laajentaa kaikkialle Suomeen. Hoitoon pitää päästä helposti ja ilman lähetettä.

Samaan aikaan tunnistamme toimintamahdollisuuksien rajallisuuden. Vaikka kaikki edellä mainitut asiat olisivat kunnossa - kuten niiden pitää ensi tilassa olla - sekään ei vielä riitä. Tarvitaan vielä perusteellisempaa keskustelua.

Viimeistään nyt on havahduttava pohtimaan yhteiskuntamme tilaa laajemminkin. Vuosittain tapahtuu paljon raakoja henkirikoksia, itsemurhia ja muuta väkivaltaa. Vaikka koulumurhat ovatkin raakuudessaan käsittämättömiä ja järkyttäviä, ne ovat vain yksi osa suomalaista väkivallan kulttuuria. Mistä se kumpuaa?

Olemme viime vuosikymmenien aikana pyrkineet rakentamaan yhteiskuntaa, jossa kaikille olisi tarjolla työtä, perusturvaa ja aineellista hyvää. Onko kuitenkin käynyt niin, että olemme samalla unohtaneet toisista välittämisen, lähimmäisemme? Olemmeko tavoitelleet vääriä asioita? Tällaiset ajatukset nousevat vääjäämättä mieleen, kun pohtii traagisia koulusurmia ja väkivaltaa sen kaikissa ilmenemismuodoissa.

Onko ihmisillä Suomessa väliä? Välitämmekö oikeasti lähimmäisistämme, myös niistä, joita emme tunne? Vai hyväksymmekö sen, että osa ihmisistä syrjäytyy, ajautuu yhteiskunnan ulkopuolella ja päätyy pahimmassa vihaamaan koko ihmiskuntaa?

Tarvitsemme uudenlaista yhteisöllisyyttä ja ihmisistä välittämistä. Tämä lähtee arvoista ja asenteista. Niiden pohtiminen ja esiintuominen on meidän kaikkien tehtävä.

Tuomo Puumala
kansanedustaja (kesk.)

Aatteelliset kotivaalit

Vajaan parin kuukauden kuluttua ratkaistaan, ketkä päättävät kuntien kehityksestä seuraavan neljän vuoden ajan. Henkilövalintojen ohella lyödään lukkoon, millaisen aatteen sävyttämiä päätöksiä valtuutetut tekevät. Kunnallispolitiikassa tehdään ihmisten arkea konkreettisesti koskevia valintoja. Vaikka kysymykset ovat hyvin käytännönläheisiä, ei pidä ajatella, että puolueiden ratkaisumallit olisivat samanlaisia.

Kuntavaaliohjelmissa näkyvät puolueiden aatteelliset erot. Siinä missä kilpailevat puolueet ovat jääneet mustavalkoisen ja vanhanaikaisen joko-tai-ajattelun vangeiksi, Keskusta tarjoaa vaihtoehtoja. Jotkut ajattelevat, että konsultit, virkamiehet tai akateemiset tutkijat tuntevat parhaiten kuntalaisten tarpeet ja ratkaisut niihin. Meidän mielestämme parhaat asiantuntijat löytyvät mummonmökeistä, paritaloista ja kerrostaloista. Kunnallinen itsehallinto on suomalaisen kansanvallan peruspilareita. Se tarkoittaa kuntalaisten oikeutta itse päättää kotikuntansa asioista. Se on mahdollista vain, jos ihmisille tarjotaan mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä ja valintoja elämän arjessa.

Keskustan kunnallisvaalikampanjan teemana on kotivaalit. Kunnat ovat täynnä erilaisia koteja ja perheitä, joilla on erilaisia elämäntilanteita ja tarpeita. Miksi kaikille tulisi tuputtaa yhden muotin mukaisia ratkaisuja? Ihmiset tekevät toisistaan poikkeavia valintoja asumisen, koulutuksen, lastenhoidon ja muiden palveluiden suhteen. Keskustan velvollisuus on tarjota vaihtoehtoja, ei keinotekoista vastakkainasettelua. Me edustamme sekä-että-ajattelua tulevissa kuntavaaleissa.

Kunnissa tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Alueelliset erot tulee ottaa huomioon esimerkiksi liikennejärjestelyjä, energiaratkaisuja ja laajemminkin yhdyskuntarakennetta suunnitellessa. Kuntien asumisratkaisujen tulee lähteä kuntalaisten tarpeista. Tarjolla pitää olla vaihtoehtoja omakotitaloista kerrostaloihin ja vuokrakämpistä omistusasuntoihin. Tärkeää on mahdollistaa kohtuuhintainen asuminen kaikkialla Suomessa, myös pääkaupunkiseudulla.

Keskustalaisen kuntapolitiikan ykköstavoite on taata kaikille laadukkaat peruspalvelut. Niiden tulee olla saatavilla tasavertaisesti kotikunnan sijainnista riippumatta. Hyvää palvelua tulee saada myös varallisuuteen katsomatta. Kunta- ja palvelurakennehanke tähtää siihen, että peruspalvelut tuotettaisiin lähellä kansalaisia riippumatta siitä, asuuko Porissa, Juvalla vai Tervolassa. Vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen palveluntuotannon välillä on hedelmätöntä. Molempia tarvitaan, yhteistyö on se juttu.

Vastuullinen vapaus on keskustalaisen aatteen perimmäistä olemusta. Ihmisellä tulee olla vapaus kehittää itseään, valita elämänpolkunsa ja nauttia ahkeruutensa hedelmistä. Samalla omista valinnoista tulee kantaa vastuuta. Tähän vastuunkantoon kuuluu myös heikoimmista ja vähäosaisista huolehtiminen.

Keskusta haluaa tarjota kodeille ja perheille mahdollisuuden vastuulliseen vapauteen. Jokaisella tulee olla oikeus valita omiin tarpeisiinsa ja elämäntilanteeseensa parhaiten sopiva vaihtoehto. Lokakuussa suomalaiset kodit ratkaisevat, onko tarjolla vaihtoehtojen runsaus vai vaihtoehdottomuus.

Kuntavaalit tulevat olemaan erittäin tiukat. Lopputulos ratkeaa jokaisessa kunnassa erikseen, ja tästä syystä ehdokasasettelu on tie voittoon tai tappioon. Kun Keskusta pääsee vaaleihin täysillä ehdokaslistoilla, meillä on erinomaiset mahdollisuudet olla jatkossakin suurin kuntapuolue. Kansanliikkeemme täytyy jälleen näyttää, mistä se on tehty. Meidän täytyy kerätä yhteisen aatteemme taakse suuri ja näyttävä joukko erilaisia ehdokkaita.

Ehdokaslistojen jättämiseen on tänään 12 päivää. Siis alle kaksi viikkoa. Noiden päivien aikana ratkaisemme vaalit. Keskusta voittaa kun päätämme niin.

Tuomo Puumala
Keskustan varapuheenjohtaja
Keskustanuorten puheenjohtaja

Kärppäfilosofiaa Keskustaan

Vaikka politiikassa perinteisesti edetään vaalit kerrallaan, eurovaaliehdokkaiden metsästys käy kaikissa puolueissa jo kovilla kierroksilla. Näin siitä huolimatta, että kunnallisvaaleihin on aikaa vain muutama kuukausi. Eurovaaliehdokkaiden hankinnasta tekee mielenkiintoisen ennen kaikkea lopettavien europarlamentaarikkojen suuri määrä.

Valtaosa mediasta on kiinnostunut erityisesti julkkisehdokkaiden hankinnasta ja kampanjoihin käytettävistä rahasummista. Useiden valtalehtien pääkirjoituksia myöten on nostettu esiin puolueiden ilmeinen tarve koviin ehdokasnimiin.

Puolueiden johtohenkilöt ovat olleet kommenteissaan suurin piirtein samaa mieltä. Lähes kaikki myöntävät metsästävänsä julkkisehdokkaita. Mitä kovempi nimi - sitä enemmän pyytäjiä ja sitä arvovaltaisempi kysyjä.

En halua kyseenalaistaa "kovien" nimien hankintaa, mutta vauhtihuumassa on syytä muistaa ne konseptit, joilla monessa muussa joukkuelajissa on menestytty viime vuosien aikana. Esimerkiksi jääkiekossa ei ole 2000-luvulla riittänyt vain nimipelaajien palkkaaminen. Pitkäjänteisyys, sitoutuminen kunnianhimoisiin tavoitteisiin ja rohkeus nostaa uusia nimiä kentälle menestyksennälkäisen yleisön arvostelusta huolimatta ovat tuottaneet usein parhaita tuloksia. Tällaista kehitystä on nähty Jyväskylän Jypissä, Kuopion Kalpassa ja erityisesti viimevuosien mestarijoukkueessa Oulun Kärpissä.

Entäpä jos Keskusta ottaisi mallia kasvattajajoukkueista ja irtisanoutuisi varsinaisesta "kovien" nimien metsästyksestä eurovaaleissa? Entäpä jos lähtisimme rakentamaan tulevaisuuden europarlamenttijoukkuetta? Sellaista, jolla menestytään vielä 2020-luvulla. Entäpä jos uskaltaisimme hyväksyä sen tosiasian, että osa sadosta korjataan vasta myöhemmin?

Tänä päivänä politiikka näyttäytyy helposti lyhyen tähtäimen kvartaalilajina ja sen vuoksi mahdollisesta hetkellisestä kannatuksen laskusta seuraa takuuvarmasti nurinaa. Syitä etsitään välittömästi ja päitä halutaan vadille. Politiikkaan pitäisi kuitenkin saada pidempiä kvartaaleita ja sellaista pitkäjänteistä Suomen ja Euroopan kehittämistä, joka katsoo vaalien yli. Keskusta voisi olla tässä suunnannäyttäjä.

Tämä ei tietenkään tarkoita kovien nimien tai niin sanottujen julkkisnimien hylkäämistä. Menestyvissä joukkueissa tarvitaan aina vahvaa kokemusta. Olen kuitenkin vakuuttunut, että arvokasta kokemusta löytyy niin kunnallis- kuin eurovaalienkin ehdokasasettelusta. Tulevaisuusnäkökulman ajaminen sisään sen sijaan vaatii erityistä huomiota. Kärppäfilosofian omaksuminen jo tulevissa kunnallisvaaleissa maksaa varmasti itsensä takaisin.

Päivänpolitiikan kuumin puheenaihe liittyy tulevan vuoden budjettiin. Valtioneuvoston perusteellisen pohjatyön ohella tärkeää on myös se, että eduskunta pääsee aidosti vaikuttamaan budjettiin. Pelkät puhemaratonit ja aloitteiden tehtailu ei riitä.

Eduskunnan budjettikäsittely on erittäin perusteellinen, mutta samaan aikaan myös melkoisen tehoton. Eduskunta ruotii budjettia syyskuusta joulukuun loppuun muun muassa massiivisissa valiokuntakäsittelyissä, mutta rahalla mitatut tulokset ovat usein vaatimattomia. Kun koko valtion tulo- ja menoarvio on vuosittain yli 40 miljardia, eduskunta lisää siihen vuodesta riippumatta pyöreästi 40 miljoonaa. Tuo lisäys on toki merkittävä, mutta kokonaissummasta vain noin promillen verran.

Eduskunnan työn tehostamisen näkökulmasta sen budjettivaltaa pitäisi kasvattaa tai talousarvion käsittelyaikaa lyhentää. Nykyinen järjestelmä ei edusta parlamentaarisuutta ja kansanvaltaa parhaalla mahdollisella tavalla. Yksittäisen kansanedustajan vaikutusmahdollisuudet jäävät helposti talousarvioaloitteiden tehtailuun, lukuisiin budjettipuheenvuoroihin ja satoihin ennalta selviin äänestyksiin. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä toimia, mutta vaikuttavuudessa kyseenalaisia. Mikään ei estä parempien mallien rakentamista. Demokratian ja kansalaisten kiinnostuksen herättämisen näkökulmasta olisi tärkeää, että kansanedustaja voisi vaikuttaa keskeisesti valtion rahankäyttöön.

Jos eduskunnan toimintatavat liikahtelevat hitaasti, myös puolueet voivat toimia. Hallituspuolue Keskusta voi olla suunnannäyttäjä myös tässä asiassa rakentamalla omien ministereiden ja eduskuntaryhmän välille vieläkin tiiviimmän yhteyden. Niin tiiviin, että entistä vahvempia tuloksia syntyy kaikissa maakunnissa.

Tuomo Puumala
Kansanedustaja
Keskustan varapuheenjohtaja

Keskustan uusi alku

Kemijärven tehdas, päivähoitomaksut, terveydenhuoltomaksut, bensan hinnan nousu, alueellisesti kattava korkeakouluverkko. Listaa voisi jatkaa.

Nämä kaikki ovat esimerkkejä merkittävistä päivänpoliittisista puheenaiheista. Oppositio sanoo, että Keskusta on unohtanut aluepolitiikan, se sanoo, että Keskustaa ei kiinnosta perheiden hyvinvointi. Oppositio sanoo, että Keskustajohtoinen hallitus heikentää sairaiden ja heikommassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa. Kuulemme väitteen siitä, että eläminen maaseudulla on käynyt mahdottomaksi kallistuvan bensan myötä. Oppositio sanoo, että Keskusta ei enää pidä kiinni siitä, mitä se on ollut luomassa - alueellisesti kattavaa korkeakouluverkkoa. Lehdet väittävät, että Kokoomus johtaa Suomen ulkopolitiikkaa.

Tämä on opposition puhetta. Me kaikki tiedämme, että asiat eivät ole näin. Keskustan johdolla maassa on erinomainen hallitusohjelma, politiikalla tähdätään sosiaaliseen tasa-arvoon, ja hallitusyhteistyökin on sujunut hyvin. Tiedämme myös, että tämä vahva politiikka jatkuu. Mutta tiedetäänkö se Tohmajärvellä, Muoniossa, Jämsässä tai Salossa?

Miten Keskustan aatteelliset päämäärät ovat näkyneet käydyssä keskustelussa? Kuka niistä on kertonut? Onko toteutettua politiikkaa onnistuttu perustelemaan keskustan arvoilla?

Ei riittävästi. On puhuttu prosenteista ja komiteamietinnöistä, kun pitäisi puhua siitä, mihin päämäärään Keskustan politiikka Suomea vie. Miltä Suomi näyttää 2030? Miltä sen meidän mielestämme pitää näyttää?

Ei riitä, että Keskustalla on toimitusjohtaja tai toimitusjohtajia. Pitää olla myös aatteellista johtajuutta. Tätä johtajuutta tarvitaan puoluejohtoon lisää. Meidän pitää pystyä näyttämään ihmisille, että meillä on myös aatetta, arvoja ja päämääriä. Keskustan pitää kuunnella ihmisiä ja tuntea ihmisten arki ja näyttää se suunta, mitä kohti olemme menossa. Ilman aatetta ja arvoja liikettämme ei ole.

Vuonna 1972 Keskustan varapuheenjohtajaksi valittiin 26-vuotias nuori mies raikuvien aplodien saattelemana. Mies lupasi, että Keskustan linja, näkemys ja aate vahvistuvat. Puolueväen ei tarvinnut pettyä.

Paavo Väyryselle annettiin tuolloin kova tehtävä. Hänen piti yhdistää puoluetta repinyttä K- ja V-linjaa. Nuori varapuheenjohtaja onnistui tehtävässään kaikesta päätellen kohtuullisen hyvin. Keskustan linja vahvistui ja yhtenäistyi. Väyrynen sai koko puolueväen tuen taakseen jopa siinä määrin, että nuoren edustajan mukanaolo puheenjohtajistossa haluttiin turvata sääntömuutoksella. Kysymyksessä oli myös nuorisojärjestön voimannäyttö.

Vuosi 1988 on niin ikään hyvä esimerkki nuorisojärjestön tahdonvoimasta. Silloin puolueen varapuheenjohtajaksi valittiin Olli Rehn. Se tapahtui kovan työn, nuorisojärjestön iloisen, raikkaan ja raivokkaan kampanjoinnin tuloksena. Taas nuorisojärjestön esille nostamat kysymykset olivat kaikkien huulilla.

Puolueen ja Keskustanuorten näkökulmasta ajanjaksojen vertaaminen nykyhetkeen on osuvaa. Suomen Keskusta tarvitsee yhtenäistä linjaa, K- ja V-linjat pitää yhdistää uudelleen. Tänä päivänä aatteelle ja päämäärille on olemassa valtava tilaus. Siihen huutoon on vastattava. Joensuun puoluekokouksessa on tilaisuus näyttää, että kansanliikkeemme haluaa jälleen tehdä rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia päätöksiä.

Keskusta tarvitsee uuden alun. Katseet pitää suunnata puoluekokouksen yli. Yhtenäisellä joukolla pitää kaivaa uusi innostus ja sen pitää näkyä johtavan hallituspuolueen työskentelyssä. Meidän pitää tarttua asioihin, eikä levitellä käsiämme.

Vastaukset tämän päivän haasteisiin löytyvät aatteesta ja Santeri Alkion viitoittamasta kolmannesta tiestä. Ne eivät ole kadonneet mihinkään, ne pitää nostaa vain uudelleen esille. Tämä on Keskustan uusi alku.

Tuomo Puumala
Keskustanuorten puheenjohtaja
Kansanedustaja

Kunnallinen vai yksityinen?

Keskipohjanmaa 8.6.2008

Monien valtakunnallisten vaalien alla kuumimmaksi perunaksi on noussut ideologissävytteinen keskustelu yksityistämisestä. Esimerkiksi neljän vuoden takaisissa kunnallisvaaleissa keskustelua käytiin nimenomaan siitä, pitäisikö kunnan palvelut tuottaa omana työnä, vai löytyisikö laadukas ja tehokas palveluntuottaja yksityisiltä markkinoilta.

Kun ajattelee kysymyksenasettelua tarkemmin, huomaa, ettei keskustelu yleisellä tasolla ole kovin hedelmällistä. Vasemmiston ja oikeiston välinen vänkääminen siitä, pitäisikö tuotannon välineet olla yhteisessä vai yksityisessä omistuksessa ei sovi tähän päivään. Pirstaloituneessa maailmassa ja Suomessa kysymys on enemmänkin käytännönläheisestä ja tapauskohtaisesta harkinnasta.

Joitakin reunaehtoja voi tietenkin asettaa. Palvelunkäyttäjien näkökulmasta tuotteen pitää olla laadukasta. Veronmaksajien etu on myös se, että palvelu tuotetaan kustannustehokkaasti ja kilpailutus on suoritettu asianmukaisesti ja riittävän usein. Henkilöstön hyvinvointi on niin ikään erittäin tärkeä arvo.

Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri saa 16.6. pidettävään hallituksen kokoukseen ratkaistavakseen siivouspalveluiden järjestämisen keskussairaalassa. Tällä hetkellä Keski-Pohjanmaan keskussairaala ostaa palvelun yksityiseltä ISS:ltä. Visaiseksi päätöksen tekee se, että siivouspalvelun laatuun ei olla oltu tyytyväisiä, ISS:n mitoitukset tuntuvat kohtuuttoman tiukoilta. Sairaalan henkilökunnasta on myös kuulunut vahva viesti siitä, että työntekijöitä pidetään aivan liian kovilla. Naisvaltainen työntekijäjoukko kokee olevansa kansainvälisen ja voittoa tavoittelevan pörssiyhtiön puristuksessa. Palkkataso ei päätä huimaa ja työajoissakin on toivomisen varaa. Olenpa kuullut sanottavan asian jopa niin suoraan, että tässä tapauksessa voitto otetaan työntekijän selkänahasta.

Siivouspalvelun tuottamista Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa pitäisi harkita omana työnä. Ei voi olla niin, että henkilökunta on väärässä väittäessään nykyisen tai tulevan tilanteen olevan lähes epäinhimillinen. Vaikka en ole asiasta sairaanhoitopiirissä päätöstä tekemässä, toivon, että oman työn mahdollisuus tuodaan pöytään ensi tilassa. Oma työ mahdollistaisi myös henkilökunnan joustavan käytön. Mikä tärkeintä, naisvaltainen matalapalkka-ala ei joutuisi täysin kohtuuttomien vaatimusten alle. Ihmisen työ on aina niin arvokasta, että siitä pitää maksaa asianmukainen korvaus. Se on jokaisen kuntalaisen etu.

Kun tehdään valintaa yksityisen ja oman työn välillä, ideologiat pitäisi heittää romukoppaan, paras tie on keskellä. Harkinta pitää suorittaa tapauskohtaisesti. Jos kilpailutuksesta käy ilmi, että yksityinen palveluntuottaja on laadukkaampi, kustannustehokkaampi ja henkilöstön kannalta hyvä, kannattaa valita yksityinen. Jos tulokset ovat päinvastaisia, johtopäätöksen pitää seurata perässä.

Tuomo Puumala

Eduskoulussa

Vaikute-lehti 19.5.2008

Kun kirjoitin ylioppilaaksi Kokkolan yhteislyseon lukiosta vuonna 2001, ajattelin, että koulumaailma oli taaksejäänyttä elämää. Toisin kävi. Kuusi vuotta myöhemmin tulin valittua kansanedustajaksi. Huomasin päässeeni työpaikkaan, jossa perusasiat toimivat samaan tapaan kuin koulussa.

Jokainen edustaja (oppilas) toimii ryhmässä (luokassa). Kerran viikossa pidetään ryhmäkokouksia (ryhmänohjaustunnit), jossa käydään läpi mennyt viikko ja katsotaan askelmerkit tulevalle. Jokainen edustaja toimii myös valiokunnassa ( oppiaineet). Siellä käsiteltäviä asioita opiskellaan ankarasti ja niissä yritetään kehittyä asiantuntijoiksi. Kerran päivässä edustajat kokoontuvat täysistuntoon (juhlasaliin), jossa puhemiehen (koulun rehtorin) johdolla käsitellään isoja, kaikkia koskettavia asioita. Välillä edustajat ovat ruokatunnilla ja välitunneillekin saattaa silloin tällöin löytyä pieni sija. Liikuntatilatkin alakerrasta löytyvät, mutta varsinaiset liikuntatunnit ovat kohtuullisen vähissä.

Eduskunnassa ja koulussa vaaditaan samanlaisia asioita. Läksyjen lukemista, ryhmässä toimimista, toisten kuuntelemista, välillä myös esitelmien tekoa ja pitoa. Hyvä käytös, ahkeruus ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen ovat välttämättömiä ominaisuuksia.

Kansanedustajan työssä mieluisinta on ilman muuta se, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Herätessään voi olla lähes varma, että päivä tuo mukanaan jotain uutta ja yllättävää. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnitelmatkaan eivät aina mene putkeen. Jos on suunnitellut päivälle rutiinikokousten lisäksi esimerkiksi muutaman kolumnin naputtelun, saattaa illan suussa huomata, että aika on kulunut johonkin aivan muuhun. Toisaalta on paikallaan sanoa, että etukäteissuunnittelu etenkin aikataulujen suhteen on yksi tärkeimmistä asioista. Tehokkaalla organisoinnilla ja hyvällä ajankäytöllä on tässäkin työssä saavutettavissa parhaat tulokset.

Erään mielenkiintoisen haasteen edustajan työlle tekee myös se, että kansanedustajan oletetaan olevan asiantuntija lähes kaikissa asioissa. Se ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Itse olen omaksunut sellaisen linjan, että kaikista asioista ei voi tietää kaikkea, mutta niistä voi ottaa selvää. Jos vastaan tulee oudompi aihe, toteankin usein, että en tunne aihetta, mutta palaan asiaan heti, kun olen kartuttanut omia tietojani.

Kansanedustajat eivät siis tässäkään suhteessa ole yli-ihmisiä. Tietomäärä karttuu vähitellen ja silti vastaan tulee aina myös vieraampia aiheita. Kansanedustajan onkin opeteltava erikoistumaan ja hankkimaan asiantuntijuus oman kiinnostuksen pohjalta. Erikoistuminen tapahtuu usein valiokuntien kautta. Itse toimin sivistysvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa, jonka vastuulla ovat EU-asiat. Sivistysvaliokunnassa käsitellään koulutus-, urheilu-, nuoriso- ja kulttuuriasioita. Kunnan ja nuorisojärjestöjen asiat kuuluvat myös omiin vahvuuksiini. Toimin Suomen Keskustanuorten ja Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana.

Kansanedustajaksi kannattaa pyrkiä. Kunnanvaltuustot ovat hyviä harjoittelupaikkoja. Aloitin oman poliittisen urani sitoutumattomana valtuutettuna 18-vuotiaana. Työ on ollut mieluisaa ja kehittävää. Vaikuttamisen liekki palaa edelleen yhtä voimakkaana kuin kahdeksan vuotta sitten.

Kannustan teitä asettumaan ehdolle syksyn kunnallisvaaleissa. Sillä tavalla pääsette vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan. Pieniin ja isoihin asioihin. Silloin voitte korjata niitä asioita, jotka ovat kotikunnassa rempallaan. Joskus asiat etenevät hitaasti, mutta toisaalta, kun pitkään ja hartaasti ajamasi asia loksahtaa kohdilleen, palkinto on sen mukainen.

Anna politiikalle mahdollisuus ja anna yhteisten asioiden hoitamisen viedä mukanaan. Jätä kädenjälkesi, se kannattaa.

Tuomo Puumala
kansanedustaja (kesk.)

Tuomon tervehdys helmikuu / 2008

Tervehdys ystävät!

Kansanedustajan työssä saa puhua paljon. Päivän aikana pidettyjen puheenvuorojen määrää tulee harvoin laskeneeksi. Eilen päätin kuitenkin tehdä poikkeuksen ja laskea päivän puheet.

Kohtuullisen normaali eduskuntapäivä alkoi kahdeksan aikaan aamulla. Työhuoneen oven suljin yhdeksän uutisten jälkeen.

Aamun puoluehallituksessa käytin kolme puheenvuoroa, lähinnä aluepolitiikasta ja puolueen jäsenäänestyksen tarpeellisuudesta. Osallistuin luonnollisesti myös yleiseen poliittiseen keskusteluun. Eduskuntaryhmässä jatkoin samoilla teemoilla. Eduskunnan kyselytunnilla puhuin alueellisesti kattavan korkeakouluverkon puolesta, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen näkökulmasta. Ennen kyselytuntia olin ehtinyt piipahtamaan muutamassa tilaisuudessa viemässä eduskunnan ja Kokkolan kaupungin tervehdyksiä. Olin myös ottamassa vastaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta marssineiden joukkoa eduskunnan portailla. Käytin tilaisuudessa Keskustan eduskuntaryhmän puheenvuoron. Illalla puhuin muutamassa Keskustanuorten tilaisuudessa sekä yrittäjille suunnatussa illanvietossa. Ilta päättyi Uudenmaan piirikokoukseen, johon minut oli kutsuttu Keskustanuorten puheenjohtajana alustamaan Keskustan hyvästä nuorisokannatuksesta.

Suurin piirtein normaalin mittaisen työpäivän aikana käytin noin 15 jossakin määrin ennakkoon valmisteltua puheenvuoroa. Normaalissa eduskuntapäivässä puheita ei kerry aivan yhtä paljon, mutta puhumaan pääsee lähes poikkeuksetta. Onkin tärkeää, että paljon puheen keskellä oppii myös kuuntelemaan. Sen ajatuksen olen pyrkinyt pitämään koko ajan mielessäni.

Eduskunnan viime viikkojen puheenaiheista päällimmäisenä on ollut korkeakouluverkon rakenteellinen kehittäminen. Keskustelua on herättänyt myös maakuntien ja keskussairaaloiden asema.

Suuruuden ekonomian ihannointi tuntuu olevan tämän päivän muoti-ilmiö. Usealla hallinnonalalla toimivat virkamiehet ovatkin ottaneet oikein asiakseen kyseenalaistaa pienten yksiköiden toimivuuden. Tällainen ajattelu sisältää monia epäkohtia. Niistä suurin on se, että monet pienet yksiköt kykenevät tarjoamaan laadukkaita palveluita kustannustehokkaasti. Keski-Pohjanmaan keskussairaala on tästä erinomainen esimerkki.

On tärkeää, että esitämme omia vaihtoehtojamme maakuntien, niissä sijaitsevien korkeakoulujen ja keskussairaaloiden asemien vahvistamiseen. Olen täysin vakuuttunut, että pienempi toimija pärjää, kun se uskaltaa tehdä ennakkoluulotonta yhteistyötä. Tästäkin on olemassa paljon hyviä esimerkkejä omalta alueeltamme.

Kun esitämme uskottavan vaihtoehdon alueiden kehittämiselle, maassamme käydään paljon hedelmällisempää keskustelua. Se ei lähde lakkauttamislistoista ja maakunnallisten elintärkeiden toimintojen lamauttamisesta, vaan yhteistyön tiivistämisestä ja aidosta kehittämisestä.

Opetusministeriö julkaisee ensi viikon perjantaina korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat. Sarkomaan alkuperäinen esitys oli mielestäni aivan liian kapeakatseinen. Se lähti liikkeelle ammattikorkeakoulujen määrän merkittävästä karsimisesta. Uskon, että esitys on kuitenkin muuttunut hyvään suuntaan. Kantavana ajatuksena pitää olla se, että todellinen valta annetaan alueille. Kehitystä ei saa ohjata nurinkurisesti ylhäältä alaspäin. Kaikki viisaus ei asu Opetusministeriössä.

Olen päässyt omalta osaltani vaikuttamaan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivoihin kuluneen kahden viikon aikana erittäin hyvin. Uskon, että lopullinen kehittämispaperi palvelee Keski-Pohjanmaata ja muuta Suomea erittäin hyvin.

Kuluneen viikon tiistaina tein myös alue- ja kuntaministerille kirjallisen kysymyksen maakuntien aseman vahvistamisesta. Uskon ja toivon ministeri Kiviniemen esittävän konkreettisia keinoja vallan siirtämisessä alueille ja maakuntien liitoille.

Kuten jotkut teistä ovat huomanneetkin, nettisivut ovat olleet hetkellisesti pois käytöstä. Uudistetut sivut löytyvät netistä todennäköisesti jo ensi viikon loppupuolella. Käykäähän katsastamassa. Osoite on vanha tuttu www.tuomopuumala.fi

Maaliskuun Tuomon terveisetkin ovat luettavissa myös suoraan nettisivuilta. Saatte asiasta muistutuksena linkin sähköpostiinne.

Aurinkoista kevään odotusta toivottaen,

Tuomo

Tuomon tervehdys joulukuu / 2007

Tervehdys ystävät,

Eduskunnassa on vielä päällä täysi tohina. Viikon mittainen budjettikeskustelu lukuisine äänestyksineen jatkuu illasta toiseen, lähes poikkeuksetta myöhäiseen yöhön. Valmista pitäisi tulla perjantaihin mennessä. Sen jälkeen on tarkoituksena rauhoittua joulun viettoon.

Budjettikeskusteluissa ei ole ollut havaittavissa valtaisaa poliittista jännitettä. Monet keskustelussa esillä olleet teemat ylittävät hallituksen ja opposition väliset rajalinjat. Huolenaiheet ovat yhteisiä. Esimerkiksi juuri päättyneen liikenneministeriön hallinnonalan keskustelussa nousi esille hallitus ja oppositiorajoista riippumaton huoli perustienpidosta. Suuret paineet kohdistuvat liikennepoliittiseen selontekoon, jossa hallituksen pitää näyttää rohkeasti suuntaa.

Muutaman minuutin päästä alkavassa opetusministeriön budjettikeskustelussa huolenaiheet ovat suurella todennäköisyydellä niin ikään yhteisiä. Veikkausvoittovarojen ja yliopistokeskusrahoituksen turvaamisen myötä osa ongelmista on saatu jo ratkaistua.

* * *

Joulukuun ajalta on kerrottavissa muutamia erinomaisia ja pitkään odotettuja parannuksia. Ne ovat alueellemme merkittäviä.

Kaustisen seutukunta pääsee ensi vuonna mukaan kokeiluun, jolla yksinyrittäjiä kannustetaan ryhtymään työnantajiksi. Monelle yrittäjälle kynnys ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen on korkea, ja sitä halutaankin valtion tarjoamalla avustuksella laskea. Kokeilussa valtio maksaa ensimmäisen työntekijän palkkamenoista 30 % ensimmäisen vuoden aikana ja 15 % toisena vuonna. Ensi vuoden budjettiin varattiin tarkoitusta varten 10 miljoonan euron määräraha. Yksinyrittäjäkokeilu jatkuu vuoden 2011 loppuun. Valtion tuki tarjoaa yrittäjämyönteiselle maakunnallemme hyvän mahdollisuuden vahvistaa työllisyystilannettamme.

Syksyn aikana olen saanut useita yhteydenottoja haketus- ja energiapuun korjuun tuen epävarmasta jatkosta. Myös tässä asiassa on päästy eteenpäin. Asia on ratkennut EU-komission ja Suomen välisissä neuvotteluissa myönteisesti. Haketus-, energiapuun korjuun ja metsäkuljetusten tukea maksetaan 2008-2012 voimassaolevien rahoitusehtojen mukaisesti. Tukien hyväksymiseen ja maksamiseen ei tule keskeytyksiä.

Näihin positiivisiin asioihin on hyvä päätellä tätä vuotta. Toivon, että jaksatte lukea kirjeitä, kommentoida niitä ja olla muutenkin yhteydessä myös tulevana vuonna. Toivottavasti saamme viettää joulun aikana arvokasta aikaa läheistemme kanssa. Kiitos kuluneesta vuodesta ja antamastanne tuesta.

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Tuomo

Tuomon tervehdys marraskuu / 2007

Tervehdys ystävät,

Lokakuun kirjeen jälkeen politiikassa on tapahtunut paljon. Henkilökohtaisesti moneen puheen, kirjoituksen, päätöksen ja maakuntakierrosten rinnalla tärkeässä roolissa on ollut Keskustanuorten puheenjohtajaskaba. Tulin valituksi jatkokaudelle Kajaanin liittokokouksessa lokakuun lopussa. Olen tietysti iloinen saamastani luottamuksesta. Keskustanuorten puheenjohtajan tehtävä tukee kansanedustajuutta erinomaisella tavalla. Se antaa muun muassa mahdollisuuden viedä maakunnan asioita eteenpäin avainpaikoilla puoluehallituksessa ja viikottain myös puolueen työvaliokunnassa.

Maakunnan asiat ovat edenneet kuluneen kuukauden aikana kohtuullisella tavalla. Esille voisi nostaa kauan odotetun päätöksen omasta Keski-Pohjanmaan maakuntamuseosta ja toisaalta erinomaisesti päättyneen poliisipiirijaon. Erinomaisesta etenemisestä huolimatta tehtävää riittää edelleen runsaasti. Oman TE-keskuksen perustaminen ja Seinäjoki-Oulu-ratakäytävän nopea rakentaminen ovat esimerkkejä lähitulevaisuuden tärkeimmistä maakunnallisista kehittämishankkeista. Tulosta syntyy vain puoluerajat ylittävällä ennakkoluulottomalla yhteistyöllä.

Oman maakuntamuseon saaminen on esimerkki asiasta, joka on edellyttänyt määrätietoista ja puoluerajat ylittävää vaikuttamistyötä ennen kaikkea kulttuuriministeri Wallinin suuntaan. Keski-Pohjanmaa on ollut pitkään ainoana maakuntana ilman omaa maakuntamuseostatusta. Kyse ei ole pelkästä statuksesta. Vuosittaisen taloudellisen vaikutuksen lisäksi oma maakuntamuseo antaa mahdollisuuden kerätä maakunnallisia museotoimijoita yhteisen verkoston alle. Keskipohjalainen rikas kulttuuriperintö pääsee ansaitsemiinsa oikeuksiin.

Poliisipiirijaon suhteen valtioneuvosto teki pitkällisen väännön jälkeen Keski-Pohjanmaan kannalta erinomaisen päätöksen. Kokkolan, Kaustisen ja Pietarsaaren yksiköt säilyvät yhtenäisenä piirinä. Tämä tarkoittaa sitä, että yksikkö on uskoakseni riittävän suuri myös tulevien hallinnollisten uudistusten kohdatessa maakuntaamme. Kokkolan poliisitalon säilyminen on erittäin tärkeää. Uskon tehdyn ratkaisun antavan ainutlaatuiset edellytykset myös tähän.

* * *

Myös eduskunnan ajankohtaisten asioiden lista on pitkä. Tehyn työtaistelutoimet ja työmarkkinapolitiikan tulevaisuus, Jokelan murhenäytelmä ja keskustelu nuorison hyvinvoinnista, 141-tukiratkaisu ja Suomen rooli Euroopan unionissa. Listalla on isoja asioita. Samaan aikaan tapahtuu myös kuntapuolella. Kuntaliitokset ja budjetin valmistelu on kovassa vauhdissa.

Keskityn tässä kirjeessä edellä mainittujen valtakunnallisten puheenaiheiden ruotimiseen. Pyrin lyhyeen ilmaisuun siitä huolimatta, että sanottavaa olisi paljon.

Tehyn ja kunnallisen työnantajan välinen kiista päättyi suureksi helpotukseksemme sovintoratkaisuun. Uskon ratkaisun olevan kaikkien osapuolten kannalta oikea. Tilanne, jossa työtaistelutoimet olisivat käynnistyneet, olisi ollut hoitoa tarvitsevien kannalta täysin kestämätön.

Yhteiskunnassa on useita ryhmiä, jotka pystyvät pysäyttämään Suomen lähes kokonaan. Ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja, jos arvioi, että nyt nähdyt työtaistelutoimet eivät lopu tulevana keväänä, kun esimerkiksi kuljetusalan sopimus on katkolla. Valtion näkökulmasta suojelutyöstä sopiminen on välttämätöntä. Jatkuvasti kovenevat työtaistelutoimet eivät voi olla yhteisen edun mukaisia. Työmarkkinapolitiikan pelisäännöistä on välttämätöntä käydä keskustelua, ennen kuin se on liian myöhäistä. Samaan aikaan me kaikki olemme sitä mieltä, että sairaanhoitajat, jos ketkä ovat palkankorotuksensa ansainneet.

Kirjeen lähetyshetkellä 141-tuesta ei ole saatu lopullista ratkaisua. Ensi vuoden tukitaso on kuitenkin jo tiedossa: 93,9 miljoonaa euroa. Tuen määrään voimme olla tyytyväisiä. Ratkaisua tulevien vuosien tukisummista odotetaan kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tuen säilyminen on koko Suomen kansallinen etu. Uskon, että 141-tuesta on saatavissa tyydyttävä ratkaisu.

Samassa yhteydessä on tärkeää miettiä Suomen roolia EU:ssa. On selvää, että pienen maan pitäisi pystyä ennakoimaan ja vaikuttamaan EU:hun kokonaisvaltaisemmin. Tämä onnistuu vain siten, että puolueet verkostoituvat huomattavasti nykyistä paremmin eurooppalaisten sisarpuolueiden kanssa. Nykyiset yhteistyöverkostot ovat melkoisen kelvottomia. Tärkeää on myös se, että Suomi pitää yhteyttä jäsenmaihin, eikä pelkästään komissioon. Työtä pitää tehdä sen puolesta, että tuleva sukupolvi pääsee aivan oikeasti vaikuttamaan EU:hun siten, että talouden ja rauhan liitto ei keskity tavallisen ihmisen elämän vaikeuttamiseen ja uuden byrokratian luomiseen yksittäisiin jäsenmaihin. Keskittymisen täytyy olla isommissa asioissa. Meidän tehtävä on vaikuttaa tähän.

Jokelan surulliset tapahtuvat saavat mielen pohjattoman surulliseksi.

Vaikka johtopäätösten aika ei ole vielä, on aivan selvää, että suomalaisessa yhteiskunnassa on paikallaan käydä keskustelu nuorison hyvinvoinnista. Tähän hyvinvointiin vaikuttaminen ei saa olla rahasta kiinni. Ennaltaehkäisevään työhön ja mielenterveyspalveluiden riittävyyteen pitää panostaa niin kunnissa kuin valtakunnassakin.

Hyvää viikonloppua,

Tuomo

Tuomon tervehdys lokakuu / 2007

Tervehdys ystävät!

Työ eduskunnassa on syksyn pimetessä täydessä vauhdissa. Politiikan sesonkiaika on kuumimmillaan. Vaikka asiat ovat valtakunnassa kohtuullisella tolalla, pinnan alla on sopivaa väreilyä. Sitä aiheuttaa erityisesti keskustelu hoitajien palkoista ja vääjäämättömältä näyttävä lakko.

Vaikka näyttääkin siltä, että lakkoa ei voi välttää, täytyy kuitenkin toivoa, että äärimmäistä keinoa ei käytettäisi. On totta, että hoitajat ovat esimerkiksi lastentarhanopettajien ja -hoitajien, keittiöhenkilökunnan, kirjastonhoitajien, siivoojien ja monien muiden naisvaltaisten alojen ohella pahassa palkkakuopassa. Tilanne ei kuitenkaan voi korjaantua vuodessa. Jo nyt hoitajille tehty tarjous kasvattaa kuntien menoja niin merkittävästi, että monessa kunnassa ainoa mahdollisuus on veroprosentin tuntuva korottaminen. Valtio osallistuu naisvaltaisten alojen palkankorotuksiin 150 miljoonalla eurolla hallitusohjelman mukaisesti. Kokoomuksen ja SDP:n vaalien alla käymä 500 euron huutokauppa ja sen myötä annetut lupaukset eivät olleet realistisella pohjalla. Tämäkin on uskallettava sanoa ääneen.

Keskustelu aiheesta jatkuu. Tänään keskiviikkona eduskunnassa keskustellaan opposition jättämästä välikysymyksestä. Hallituksen luottamuksesta äänestetään perjantaina.

Tärkeän palkkakeskustelun ohella huomiota kannattaa kiinnittää myös muihin budjetin positiivisiin linjauksiin. Budjetti pitää sisällään kohtuullisen määrän meille tärkeitä asioita. Opintorahaan, opiskelijoiden tulorajoihin, eläkeläisten ja yksinhuoltajien toimeentuloon kohdistuvat parannukset ovat isoja askeleita oikeaan suuntaan. Suuria odotuksia on paikallaan luoda myös perusturvan remontilla, jonka tavoitteena on saada minimiturvan tasoa ylöspäin, päästä lähemmäs ihmisläheistä yhden luukun periaatetta, poistaa turhaa byrokratiaa ja löytää vastaus muun muassa pelkällä kansaneläkkeen pohjaosalla elävien ihmisten toimeentulon kohentamiseen. Tarkoitukseni on olla keskeisesti mukana perusturvan uudistamisessa.

Liian vähälle huomiolle on jäänyt myös ensi vuoden budjetista löytyvä erillinen 10 miljoonan euron veteraanipaketti. Sotainvalidien ja rintamaveteraanien hyvinvointiin panostetaan ensi vuonna erityisesti, kokonaisuutena heitä tuetaan budjetissa 421 miljoonalla eurolla. Kaikille sotainvalideille ja rintamaveteraaneille tarjotaan mahdollisuus vuosittaiseen avo- tai laitoskuntoutukseen. Ministeriö tulee myös aiempaa tehokkaammin ohjeistamaan kuntia, jotta kuntoutusrahat riittävät kaikille halukkaille.

Tarpeita riittää silti edelleen. Parannettavaa on aina. Yksi budjetin ongelmakohdista liittyy mielestäni bensa- ja dieselverojen korotuksiin. Ne eivät osu maaliinsa. Keskivertoautoilijan kohdalla korotukset maksavat noin viisi euroa kuukaudessa, eikä se kannusta ketään jättämään autoaan kotiin. Se ei motivoi varsinkaan siinä tapauksessa, jos julkinen liikenne ei ole mahdollinen vaihtoehto. Jos ja kun haluamme vähentää liikennettä, se pitäisi mielestäni tehdä pääkaupunkiseudulla ottamalla tietullit käyttöön välittömästi. Kun julkinen liikenne on potentiaalinen vaihtoehto, auton voi jättää kotiin.

Keski-Pohjanmaan maakunnan osalta ajankohtaisia kysymyksiä ovat poliisipiirin tulevaisuus, oman TE-keskuksen ja maakuntamuseon aikaansaaminen.

Poliisipiirin osalta uskon ja toivon valtioneuvoston päätyvän ratkaisuun, jossa Keski-Pohjanmaan piiri voi jatkaa hyvää yhteistyötä Pietarsaaren alueen kanssa. Toteutuessaan yhteinen poliisipiiri turvaa Kokkolan poliisilaitoksen olemassaolon pitkäksi aikaa. Maakuntamuseon ja TE-keskuksen osalta ratkaisuja on lupa odottaa lähikuukausien aikana. Tulen toimimaan myös näiden asioiden puolesta voimakkaasti!

Ollaan yhteyksissä ja tavataan maakunnassa.

Valoa ja voimaa syksyyn,

Tuomo

Miksi?

Keskipohjanmaa 13.4.2008

Kiersin viime viikolla maakuntaamme kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemen kanssa. Sitä edellisellä viikolla olimme sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän kanssa liikkeellä Keski-Pohjanmaalla. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen oli vieraanamme kolmisen viikkoa sitten.

Näiden kierrosten aikana reppuun kertyi erinomainen eväspaketti. Lukuisat keskustelut ja esitetyt kysymykset saivat allekirjoittaneen myös mietteliäälle tuulelle. Ne herättivät pohtimaan keinoja monen konkreettisen epäkohdan korjaamiseksi. Monista toimista huolimatta korjattavaa on edelleen paljon. Samaan aikaan kierrokset saivat ajattelemaan periaatteellisia kysymyksiä. Niille ei julkisessa keskustelussa ole juurikaan tilaa. Politiikan päämäärät jäävät usein hektisen ja henkilökeskeisen päivänpolitiikan jalkoihin. Uskon, että kaiken kiireen keskellä onkin hyvä pysähtyä ajattelemaan.

Suomessa uudistetaan ja kehitetään lähes kaikkea mahdollista. Kehittämisen kehittämishankkeissa ja uudistamisen uudistamishankkeissa on usein takana hyvä pyrkimys ja aito tarve. Kunta- ja palvelurakennehankkeiden ja valtion tuottavuusohjelmien aikakaudella emme kuitenkaan saisi unohtaa tärkeintä. Ihmistä itseään. Politiikan päämääränä pitää olla huolehtiminen niistä, jotka eivät itse pysty sitä tekemään.

Uudistamisinnon keskellä on aivan liian helppoa unohtaa arvot ja aatteet. Mitä on asioiden takana? Yhteisöllisyydestä, toisesta välittämisestä, luonnosta, elämänmittaisesta sydämen sivistyksestä tai tasa-arvosta ei koskaan keskustella riittävästi. Puhumme usein erilaista keinoista asioiden hoitamiseksi. Silloin kolisevat vain tyhjät tynnyrit.

Arvot ja arvostukset ovat jatkuvassa muutoksessa. Esimakua saatiin perjantaina eduskunnassa, kun yhdeksäsluokkalaiset valtasivat istuntosalin. Nuorten parlamentin istunnossa esitettiin nasevia kysymyksiä esimerkiksi energiantuotannosta, koulutuksesta ja julkisen keskustelun turhasta henkilöitymisestä.

Uusi sukupolvi tulee esittämään laajemminkin kysymyksen "miksi". He tulevat lähes takuuvarmasti kysymään asioiden eettisiä perusteluja esimerkiksi ympäristöstä tai vastuullisesta markkinataloudesta. He kysyvät, miksi ympäristölle ei tehty riittävästi silloin, kun se oli vielä mahdollista. Onhan luonto vain lainassa lapsiltamme. He kysyvät, miksi kannattava tehdas lakkautettiin. Kenen etu se oli ja kannattiko sellaisen asian puolesta paiskia pitkiä päiviä?

Puolueilta ja poliitikoilta odotetaan kestäviä vastauksia ja painavia perusteluja. Vastausten pitää olla tulevaisuuteen katsovia. Tutkimusten mukaan juuri eduskunnassa perjantaina olleet nuoret kuuluvat ikäluokkaan, joka kysyy ja kyseenalaistaa. He tulevat vaikuttamaan myös omilla valinnoillaan.

Nykyisten päättäjien tehtävä on vastattava tulevaisuuskysymyksiin ennalta. Päivänperhot eivät riitä, eivätkä ne kiinnosta. Meidän täytyy pysähtyä punnitsemaan arvojamme ja aatteitamme. Niiden pohjalta me rakennamme Suomea, jossa on hyvä elää vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin. Kaiken lähtökohtana pitää olla ihminen ja toisesta välittäminen.

Yliopistokeskusten asemaa vahvistettava lailla

Pohjanmaan Radio 7.3.2008

Opetusministeriö julkaisi tänään perjantaina korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008-2011. Ministeri Sari Sarkomaan johdolla valmistellun paperin ensimmäiset askelmerkit olivat luettavissa lehdistä jo muutamia viikkoja sitten, kun ministeri esitteli tiedotustilaisuudessa asian keskeistä sisältöä.

Johtava hallituspuolue Keskusta ei ollut esittelevän ministerin kanssa aivan samoilla linjoilla. Puoluettamme hiersi erityisesti ylhäältä alaspäin annetut mahtikäskyt korkeakouluverkon supistamisesta. Olemme historian saatossa edustaneet ajatusta, jonka mukaan kaikki viisaus ei asu Helsingissä sijaitsevissa ministeriöissä. Olen täysin vakuuttunut, että vielä tänäkin päivänä alueilla osataan tehdä kauaskantoisia ja tulevaisuuteen katsovia päätöksiä. Monessa kohtaa näin on jo toimittukin.

Tänään julkaistussa paperissa on astuttu tärkeät ja välttämättömät askeleet alueelliseen suuntaan. Johtavien hallituspuolueiden yhteistyössä syntyneet suuntaviivat vastaavat Keskustan tavoitteita kohtuullisen hyvällä tavalla. Siinä valta päätösten teosta on annettu alueille. Ammattikorkeakouluverkon osalta se tarkoittaa lähinnä koulujen yhteistyön tiivistämistä. Yhdistymiä tapahtuu vain siinä tapauksessa, että koulut ja alueet näkevät yhteenliittymisen tarpeellisina.

On selvää, että suomalaisessa korkeakouluverkossa tarvitaan rakenteellista kehittämistä. Pelkkä juustohöylääminen ja hiljalleen tapahtuva koulutuksen alasajo on tullut tiensä päähän. Tarvitsemme alueellisesti ja aluevaikutuksiltaan vahvempaa korkeakouluverkkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisten mittareiden kehittämistä opetuksen laadulle. Nykyään laadun mittaaminen on puutteellista. Koko ei missään tapauksessa saa olla ainoa mittari. Jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi äityneen suuruuden ihannoinnin sijaan huomattavasti tärkeämpää on työllistyminen alueelle, koulutuksen vetovoima sekä resurssien tehokas käyttö. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu menestyy kaikilla tärkeillä mittareilla erinomaisesti. Verrattain pienestä koosta huolimatta koulutuksen alueelliset vaikutukset ovat erittäin merkittäviä. Myös yliopistokeskuksen kanssa tehtävä jatkuvasti tiivistyvä yhteistyö tuottaa erinomaisia tuloksia.

Sarkomaan ja opetusministeriön alun perin muotoilema esitys Keski-Pohjanmaan, Seinäjoen ja Vaasan ammattikorkeakoulujen yhdistämisestä on tänään julkistetussa paperissa muutettu muotoiluun, jonka mukaan oppilaitosten välistä yhteistyötä voidaan syventää. Näkemys vastaa hyvin omaa linjaani alueiden toiveiden kunnioittamisesta. Keski-Pohjanmaalle on tärkeä tavoite lisätä yhteistyötä myös Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Kalajokilaakson huomioiminen on erittäin tärkeää. Tavoitetta tukee myös yliopistokeskuksemme, jonka tärkeimpiin kumppaneihin Oulun yliopisto lukeutuu.

Yliopistokeskusten asemaa suuntaviivoissa ei linjata. Asiaan saadaan lisäselvyyttä tämän vuoden aikana yliopistokeskusten vaikuttavuutta arvioitaessa. Valtion rooli yliopistokeskusten osalta pitää turvata myös tulevaisuudessa. Jos selvitys ei kiistatta osoita yliopistokeskusten alueellista vaikuttavuutta, asia voidaan turvata myös valmistelussa olevalla yliopistolailla. Noin vuoden päästä eduskuntaan tulevassa laissa voitaisiin vahvistaa yliopistokeskusten asemaa ja taata alueellisen koulutuksen tulevaisuus.

Rakenteellisen kehittämisen edetessä pitää pohtia erilaisia ratkaisumalleja. Innovatiivisuus ei ole lainkaan pahitteeksi. Johannes Virolainen ja Urho Kekkonen löysivät toimivat lääkkeet jo omana aikanaan. Tätä perintöä pitää vaalia, sitä ei pidä käydä romuttamaan. Koko Suomen kattava, laadukas korkeakouluverkosto on menestyksemme tae myös tästä päivästä eteenpäin.

Tuomo Puumala

kansanedustaja, kesk.

Maailman paras paikka

Kokkolan Sanomat, maaliskuu 2008

Me poliitikot puhumme erilaisissa juhlatilaisuuksissa ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä. Puhumme siitä, että arvokkainta ja inhimillisintä ikääntyvän ihmisen hoitoa on se, että palvelua voidaan tuottaa mahdollisimman pitkään jokaisen omassa kodissa. En ole koskaan kuullut, että joku olisi tästä asiasta eri mieltä. Kotihoito menee arvoissa ja arvostuksissa laitoshoidon edelle.

Mikä voikaan olla ikäihmisen kohdalla arvokkaampaa kuin se, että saa asua kotona niin pitkään kuin terveydentila sen sallii. Jokainen haluaa asua paikassa, jossa on kasvatettu yhteiset lapset. Paikassa, josta on lähdetty yhdessä töihin. Paikassa, jossa on rakastettu ja välitetty. Maailman parhaassa paikassa.

Inhimillisen puolen lisäksi tiedämme, että kotihoito on huomattavasti laitoshoitoa edullisempaa. Kun ikäihmisten määrä Kokkolassakin kasvaa huimaa vauhtia, on selvää, että laitospaikoilla ei yksinään voida vastata räjähdysmäisesti kasvavaan tarpeeseen. Jos kotihoitoa ei lisätä merkittävästi, kustannukset paisuvat täysin kestämättömiksi. Tästäkin lähes kaikki ovat samaa mieltä.

Juhlapuheet eivät kuitenkaan riitä asian ratkaisemiseen. Ennaltaehkäisevän linjan ja kotihoidon arvostuksen pitää näkyä käytännössä.

Aina näin ei kuitenkaan Kokkolassakaan ole. Korviini on kantautunut tietoja, joiden mukaan jo nyt täynnä olevalla terveyskeskuksen vuodeosastolla makaa vanhuksia, joita ei voida kotiuttaa, vaikka terveydentila sen hyvinkin sallisi. Kotihoidossa ei yksinkertaisesti ole riittävästi rahaa. Osa terveyskeskuksen vuodepotilaista siis hoidetaan terveyskeskuksessa. Inhimillisesti ja taloudellisesti ainoa järkevä paikka olisi oma koti. Kun vanhus on maannut muutaman kuukauden terveyskeskuksessa, hänen kuntonsa on valitettavan monessa tapauksessa heikentynyt niin paljon, että myöhäisempi kuntouttaminen kotihoidossa on erittäin vaikeaa. Joskus jopa mahdotonta.

Kovin inhimillistä tai kustannustehokasta ei ole sekään, että kotihoitoa pyytävälle ihmisille joudutaan tarjoamaan kallista intervallipaikkaa laitoksessa kotipalvelun ollessa täynnä. Tällaistenkin tilanteiden edessä on oltu. Maalaisjärjellä ajateltuna yhtälö on molemmissa tapauksissa täysin käsittämätön. Mieleen tulee se kuuluisa hölmöläisten homma, jossa liian lyhyttä peittoa ensin leikataan ja sitten jatketaan.

Ratkaisut hoitoketjun toimivuuteen saattavat löytyä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja perusturvan välisen "kolmikantayhteistyön" lisäämisestä. Kun seuraavien vuosien budjetteja valmistellaan, on kotihoidon kasvavaan paineeseen vastattava aivan uudella tavalla. Ihannetilanne olisi se, että emme tuijottaisi vanhoja lukuja, vaan miettisimme kulurakennetta täysin uudelta pohjalta. Kuinka paljon rahaa uusi Kokkola haluaa kotihoitoon ja ennaltaehkäisevään työhön käyttää? Summan pitäisi olla merkittävästi nykyistä suurempi.

Ennaltaehkäisevä palvelutuotanto ei yksinkertaisesti voi jäädä pelkäksi juhlapuheen aiheeksi. Kotipalvelut ovat tästä erinomainen esimerkki. Ne ovat tulevaisuuden kivijalka. Rapauttamisen sijasta on vahvistettava inhimillistä perustaa.

Koulutuspolitiikan arvokas perintö

Keskipohjanmaa 17.2.2008

Muutoksen tuulet tuivertavat suomalaista korkeakoulujärjestelmää. Opetusministeriö val-mistelee parhaillaan suuntaviivoja korkeakoulujen rakenteelliseksi kehittämiseksi. Ta-voitteena on lisätä koulutuksen ja tutkimuksen laatua, kansainvälisyyttä ja alueellista vaikuttavuutta.

Kokkolan yliopistokeskus Chydenius ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu vastaavat maa-kunnassamme ylimmän opetuksen tarjonnasta, vahvasta yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa ja tärkeästä soveltavasta tutkimuksesta. Ammattikorkeakoulu on luonut laajan yhteistyö-verkoston aina ulkomaita myöten. Se on myös valittu aluekehityksen huippuyksiköksi. Yli-opistokeskus kokoaa yhteen neljän yliopiston toimintaa.

Suomen korkeakoulujärjestelmä on määrätietoisen rakennustyön tulos. Jo vuosikymmeniä sit-ten ymmärrettiin korkeakoulujen alueellinen merkitys. Tämän vuoksi perustettiin maakun-tayliopistoja ja lisättiin korkeamman asteen opinahjoja ympäri maata. Tässä sivistystyös-sä Keskustalla oli tärkeä roolinsa.

Nyt olemme tilanteessa, jossa korkeakoulutusta pyritään voimakkaasti keskittämään. Vai-kuttaa siltä, että painopisteinä ovat suuret keskukset. Itse en usko siihen, että ainoa vaihtoehto on suuruuden ekonomia. Pienet yksiköt voivat olla hyvinkin tehokkaita ja alu-eellisesti merkittäviä, tämän on osoittanut esimerkiksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkea-koulu. Rakenteellisen kehittämisen edetessä on pohdittava erilaisia ratkaisumalleja pelkän karsintalinjan sijaan. Johannes Virolainen ja Urho Kekkonen löysivät toimivat lääkkeet jo omana aikanaan. Tätä perintöä pitää vaalia, sitä ei pidä käydä romuttamaan. Koko Suomen kattava, laadukas korkeakouluverkosto on ollut menestyksemme tae. Näin on oltava myös tulevaisuudessa.

Keski-Pohjanmaalla korkeakoulutuksen lähtötilanne on hyvä. Ammattikorkeakoulu vetää opiskelijoita ja pärjää monilla mittareilla. Aikuiskoulutuksen merkitys koko maassa kasvaa, mikä sopii yliopistokeskuksellemme. Chydenius on vahvasti profiloitunut aikuiskoulutus-väylien luojana. Tämän vuoden aikana arvioidaan yliopistokeskusten vaikuttavuutta, ja sen pohjalta päätetään jatkotoimenpiteistä. Rahoituksen järjestämisessä maakunnan rooli tulee entisestään kasvamaan. Tästä huolimatta emoyliopistot eivät saa kiristää rahahanojaan. Se saattaisi olla kohtalokasta.

Keski-Pohjanmaan vetovoimaisuus ja innovatiivisuus riippuvat paljolti siitä, kuinka hyvin onnistumme yhdistämään voimavaramme ja osaamisemme. Tiivis yhteistyö korkeakouluyksiköiden, yritysten sekä maakunta- ja paikallistason hallinnon kesken on avainasemassa. Yli-opistokeskuksemme ja ammattikorkeakoulumme tarvitsevat jatkossa tukea enemmän kuin koskaan aiemmin.

Rohkeutta, ei nihkeyttä

Keskipohjanmaa 23.12.2007

Ilonpilaajan maineessa oleva valtiosihteeri Raimo Sailas teki tällä kertaa Keski-Pohjanmaan kannalta erinomaisen ja ainoan oikean esityksen. Liikenneministeri Vehviläisen pyynnöstä väyläinvestointien rahoitusmalleja selvittänyt Sailas esitti, että Kokkolan ja Ylivieskan välinen kaksoisraide voitaisiin toteuttaa niin sanotulla elinkaarimallilla. Käytännössä ja pelkistetysti tämä tarkoittaisi sitä, että tärkeä hanke toteutuisi budjetin ulkopuolisella rahalla. Valtio maksaisi investoinnin takaisin tipoittain.

Kokkola-Ylivieska-kaksoisraiteella on kiire ja sen pikainen toteuttaminen on välttämätöntä. Hankkeen kustannukset ovat poikkeuksellisen suuret ja näin ollen vaihtoehtoinen rahoitusmalli on hyvin perusteltu. Jos tässä asiassa löytyy rohkeutta poliittisiin päätöksiin, myös Seinäjoki-Oulu-rataosuuden perusparannus etenisi inhimillisessä aikataulussa. Nyt näköpiirissä oleva 15-20 vuoden haarukka on aivan liian pitkä. Molempien hankkeiden vaikutukset olisivat alueellemme erittäin merkittäviä.

Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitot sekä Oulun ja Kokkolan kaupunki tekivät kaksoisraiteen lobbaamisessa erinomaista työtä. Kuten Sailas raportissaan osuvasti tiivistää, nyt tarvitaan poliittisia päätöksiä.

Vaikka Sailaksen selvityksessä olikin nähtävissä muutamia uusia tuulahduksia ja tuoreita näkökulmia, oli selvitysmies raportissaan korostetun varovainen. Tämä näkyi erityisesti nihkeässä ja jopa torjuvassa suhtautumisessa tie- ja liikennerahastoihin. Kokeneen valtiovarainministeriön virkamiehen rooliin näyttää kuuluvan varovaisuus ja epäilevä suhtautuminen uusiin ajatuksiin. Täydestä sydämestä täytyy kuitenkin toivoa, että ajattelu ei tartu meihin poliitikkoihin. Mihin poliitikkoja enää tarvittaisiinkaan, jos he eivät olisi tekemässä uusia avauksia ja nostamassa keskusteluun vaihtoehtoisia malleja?

Yksi esimerkki ajatuksesta, jota ei missään olosuhteissa pitäisi tyrmätä, on määräaikaisesti perustettava tierahasto. Sen ajatuksena olisi se, että jos bensa- ja dieselveroja joudutaan nykyisestä korkeasta tasosta huolimatta edelleen nostamaan, ne menisivät lyhentämättömänä määräaikaisesti perustettavaan tierahastoon. Rahaston tarkoituksena olisi huolehtia perustienpidosta. Voisimme sietää mahdolliset veronkorotukset, jos tietäisimme niistä saatujen rahojen suuntautuvan suoraan kunnostusta odottavaan tieosuuteen. Kunnostusta odottavat tiet eivät lopu Keski-Pohjanmaalta kesken.

Edellä kuvattua rohkeutta tarvitaan ensi vuonna valmistuvassa liikennepoliittisessa selonteossa, jossa päätetään muun muassa liikenneinvestoinneista, perustienpidosta ja niiden rahoituksesta. Samaa rohkeutta tarvitaan myös monessa muussa asiassa ja sitä pitää löytyä poliitikoilta. Johtavana hallituspuolueena Keskustan pitää olla rohkea ja näyttää suuntaa. Ongelmiin ja epäkohtiin pitää tarttua nopeasti. Kovalla työllä löydämme myös ratkaisuja.

Uuden vuoden toive ja lupaus: Enemmän rohkeutta, vähemmän nihkeyttä.

Rauhallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta kaikille lehden lukijoille!

Mikä meitä liikuttaa?

Keski-Pohjanmaan Liikunta ry - verkkosivut 19.11.2007

Meillä jokaisella on omat syymme liikkua. Yksi pitää huolta kunnostaan ja terveydestään lenkkeilemällä, toinen pelaa viikoittain sählyä tavatakseen kavereita, kolmas harrastaa hyötyliikuntaa pihatöissä ja neljäs saattaa harjoitella tulevia arvokisoja varten. Ihmisillä on myös omat syynsä olla liikkumatta. Jollakin on liian kiire, joku viihtyy parhaiten sohvan nurkassa, jotakuta ei vain kiinnosta. Usein liikkumista tai sen puuttumista sanelee tottumus. Tärkeää olisikin, että jokainen ihminen löytäisi oman, sopivan tapansa liikkua ja nauttia liikunnasta. Säännöllisestä harrastuksesta muodostuu näin jopa elämäntapa.

Yhteiskunnalla on omat keinonsa kannustaa ihmisiä pitämään huolta kunnostaan, liikkumaan ja urheilemaan myös kilpatasolla. Vuosittain valtio tukee kansalaisten liikuntatoimintaa jonkin verran suoralla budjettirahoituksella, mutta pääasiassa veikkausvoittovaroilla. Nämä varat ovat rahapeliyhtiö Veikkauksen tuottamia voittoja, jotka opetusministeriö vuosittain jakaa arpajaislain määräämän suhteen mukaan taiteelle, urheilulle, tieteelle ja nuorisotyöhön. Tärkeää onkin, että tuet osoitetaan suoraan edunsaajille eikä muihin menoihin. Tämä on eduskunnan tahto, ja uskon asian järjestyvän myös ensi vuoden budjetin osalta.

Valtion rahoituksen tavoitteena on edistää liikuntaa sekä tukea väestön hyvinvointia ja terveyttä. Kansantaloudellisesta näkökulmasta vaivojen ja sairauksien ennaltaehkäiseminen on hyvin tärkeää: se säästää rahaa ja on parempi vaihtoehto myös yksilön kannalta. Kaikkien ikäryhmien kannustaminen säännölliseen liikkumiseen on oleellinen keino taistella esimerkiksi ylipainoisuutta ja kakkostyypin diabetesta vastaan.

Taloudellisten resurssien ohella ihmisen lähiympäristöllä on keskeinen merkitys liikkumiseen. Onko lenkkeilyreitin valaistus kunnossa? Onko pelikenttiä ja vuoroja tarpeeksi? Liikuntapaikkojen lisäksi myös seuratoiminnan aktiivisuudella ja ilmapiirillä on oma merkityksensä. Täytyy muistaa, että aina ei tarvita kalliita investointeja ja prameita puitteita. Riittää, että liikunnan arkiolosuhteet ovat kunnossa. Kunnilla on tässä oma tärkeä tehtävänsä.

* * *

Mikä minut sai aikoinaan liikkumaan? Pienen pojan ohjasi urheilun pariin ennen kaikkea se yksinkertainen seikka, että jalkapallo, jääkiekko, tennis ja koripallo tuntuivat mieluisilta. Niiden pelaamisesta nautti vilpittömästi. Myös kilpailuvietillä oli ilman muuta merkitystä. Nykyisin työvastuiden ja alituisen kiireen lisääntyessä liikunta ja urheilu ovat minulle ehdoton henkireikä. Fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä on pidettävä huolta ja monipuolinen liikunta antaa tähän hyvät edellytykset. Tiukkaan aikatauluun on saatava sovitettua lenkkeilyä, koripalloa, tennistä, punttisalia ja uintia ainakin muutaman liikuntasuorituksen verran viikossa.

Pienet pojat ja tytöt eivät ajattele kuntoaan tai sosiaalisia verkostoja, vaan heidät laittaa liikkeellä puhdas liikkumisen ja pelaamisen riemu. Sitä riemua meidän päättäjinä pitää tukea ja antaa sille parhaat mahdolliset edellytykset ja olosuhteet. Kunto, terveys ja sosiaaliset verkostot lisääntyvät kyllä siinä sivussa.

Tuomo Puumala

Kansanedustaja, Kokkolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Verkostoitumalla vahvaan EU-vaikuttamiseen

Pohjanmaan Radion nettikolumni 26.10.2007

Suomen hallitus on joutunut viime päivät kiusallisesti keskustelemaan siitä, saammeko jatkaa omaa, itse maksamaamme maataloustukea. Erityisen karsaasti siihen suhtautuu komissio. Toisaalta EU:ssa kuitenkin ajatellaan, että maatalous pitäisi voida säilyttää koko unionin alueella. Suomessa maanviljelystä todellakin harrastetaan eri leveysasteilla kuin unionissa yleensä.

Aika monet meistä tietävät, miltä tuntuu olla kokouksessa tai muussa ihmisjoukossa ja ylläpitää yksin omaa kantaansa. Ei niin, etteikö se voisi onnistua, mutta tunteesta tietää, että se ei ole helpoin mahdollinen asetelma. Toiseksi, jos EU:lla ei ole yhtä ydintä, eikö se tarkoita, että EU:ssa voi olla erilaisia strategisia kumppanuuksia, jotka puolustavat toisiaan tarpeen tullen? Jos EU:ssa on politikoitava, Suomen on uskallettava tehtävä samalla tavalla.

Kuten moni tietää, myös sisarpuolueestamme oleva maatalousministeri Ruotsista torpedoi Keskustan johtaman hallituksen aikana Suomelle tärkeitä maataloustukineuvotteluita. Tällä kertaa kyseessä on Etelä-Suomen kansallinen 141-tuki. Sitä vastustavat erityisesti Ruotsi ja Tanska. Tanskan hallitusta johtaa keskustan sisarpuolue. Perusteena vastustukselle on se, että Etelä-Suomen tuki olisi kilpailua vääristävä. Äkkipäätä ajateltuna tuntuisi siltä, että juuri nämä maat olisivat Suomen kavereita? Jääväthän myös naapurimaamme helposti jalkoihin EU:ssa. Potentiaalia kumppanuudelle siis on. Herääkin kysymys, onko ongelman ydin sittenkin se, etteivät suomalaiset ole riittävästi verkostoituneet?

Puolueissa eivät tunnu vieläkään olevan heränneet siihen tosiasiaan, että monet meille tärkeät asiat tapahtuvat EU:n päätöksenteossa. Maatalous kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. EU:n päätöksenteko on toistaiseksi erityisesti hallitusten välistä tai komission tuottamaa ja se tarkoittaa sitä, että eräs tärkeä tapa vaikuttaa on lobata sisarpuolueita eri maiden hallituksissa ja luoda näiden sisarpuolueiden kautta painetta komissaareihin. Vaikuttaminen tapahtuu verkostoissa. 141-tuki ei ole kilpailua vääristävä, mutta Ruotsissa uskotaan niin. Jos Suomi pystyy osoittamaan, että tuki ei haittaa Ruotsin maataloutta, se olisi pitänyt osoittaa Ruotsille jo kauan sitten. Toimiiko virkamieskuntammekaan vielä kaikilta osin EU-jäsenyyden edellyttämällä tavalla? Varmaa on ainakin se, että Suomen pitäisi huolehtia lobbauksestaan paremmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Asia koskee kaikkia puolueita. Oppositiosta on hyvä huudella kuinka hälyttävä tilanne on, mutta heidänkin olisi mahdollista vedota omiin kumppaneihinsa, jos verkostot olisivat kunnossa ja jos halua löytyisi. Kokoomus asettaa paineensa pääministeriin ja maatalousministeriin, jotka todellakin ovat paljon vartijoina. Samaan aikaan tuntuu unohtuvan, että Kokoomuksen ryhmä Euroopan parlamentissa on suurin. Jos verkostot todella ovat kunnossa, kuten Kokoomus imagopelissään esittää, tulosta luulisi syntyvän muutamassa viikossa.

Suomi on saanut historiassaan taistella yksin, mutta EU-asioissa se ei taida olla viisasta. Unionin ongelma on edelleen kyvyttömyys ottaa paikallisia olosuhteita huomioon. Tässäkin tapauksessa voisi vaikka ajaa yleisempää periaatetta samalla - liittymissopimuksiin liittyvissä epäselvissä tapauksissa asia pitäisi ratkaista jäsenvaltion hyväksi. Uskon, että tälle periaatteelle löytyisi kannattajia.

Euroopan unioniin liityttiin hyvästä syystä, taloudellisen eristäytymisen pelossa, vakaan talous- ja rauhankehityksen toivossa. Jäsenyyden aika onkin ollut vakaan kehityksen aikaa. Kiina-ilmiön kaudelle työpaikkojen määrä Suomessa on kasvanut vuodesta toiseen. Yllättäen unioni on tuonut mukanaan aluehallinnon korostamisen, joka on ollut ainakin keskustan tavoitteena pitkään. Varmaa on se, että EU olisi joka tapauksessa vaikuttanut lainsäädäntöömme. Ilman jäsenyyttäkin olisimme tarvinneet unionimaita vientikohteiksi. EU:sta voi olla paljonkin hyötyä, mutta myös Suomen on aloitettava laajemmalla rintamalla työ sen hyväksi, että unioni jatkossa ymmärtää paikallisia olosuhteita ja keskittyy toimimaan suurten kokonaisuuksien puolesta. Unionin tarkoituksena ei missään olosuhteissa saa olla uuden byrokratian luominen jäsenmaihin tai jäsenmaiden kansalaisten jokapäiväisen elämän vaikeuttaminen.

Peruskysymysten äärellä

Keskipohjanmaa 21.10.2007

Tehyn työtaistelutoimet ja suunnitellut joukkoirtisanoutumiset saattelevat ajatukset perimmäisten kysymysten äärelle. On palattava perusasioihin ja pohdittava arvoja. Mitkä asiat ihmisen elämässä oikeasti ovat tärkeimpiä? Monen listassa korkealla sijalla ovat terveys ja läheiset ihmiset ympärillämme. Työ ja toimeentulo ovat niin ikään keskeisiä onnellisen elämän rakennuspalikoita. Näiden asioiden järjestykseen laittaminen on äärimmäisen vaikeaa.

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että mahdollisten työtaistelutoimien aikanakin Suomi tunnettaisiin siitä, että yksikään sairas ei jää hoitamatta ja jokainen esimerkiksi ensiavusta apua tarvitseva sitä myös ajoissa saa. Vavahduttava on myös ajatus siitä, että synnytysosastot jäisivät vaille asianmukaista miehitystä. Uuden elämän edessä tähän ei mielestäni ole varaa. Juuri tässä on ollut ja on toivottavasti myös tulevaisuudessa ihmisyyden mitta ja ihmisen ero muuhun luomakuntaan. Huolehdimme niistä, jotka eivät sitä itse pysty tekemään.

Toteutuessaan lakko tai joukkoirtisanoutuminen halvaannuttaisi suomalaista yhteiskuntaa erittäin kipeällä tavalla. Tätä taustaa vasten kaikki vetoomukset neuvotteluosapuoliin sovun aikaansaamiseksi ovat tarpeellisia. On vaikea uskoa, että joukkoirtisanoutumiset palvelisivat yhdenkään osapuolen etua.

Valtio ja eduskunta eivät ole neuvotteluiden osapuolia, eikä neuvottelijoita ole syytä käydä sivustakäsin neuvomaan. Kuntapäättäjän näkökulmasta yhtälö tuntuu kuitenkin äärimmäisen vaikealta. Palkkatavoitteet vaikeuttaisivat varsinkin pienten keskipohjalaisten kuntien elämää ja tulevaisuutta merkittävästi. Jo ennestään korkean veroprosentin korottaminen saattaa olla tosiasia monessa keskipohjalaisessa kunnassa.

Suomalaisissa kunnissa on merkittävä määrä naisvaltaisia matalapalkka-aloja. Kaikkien yhteisenä tavoitteena pitää olla selkeä palkkatason korottaminen pitkällä tähtäimellä. Tätä varten pitää tehdä ohjelma, eikä asia missään olosuhteissa saa jäädä pelkäksi juhlapuheiden teemaksi. Tekoja odottavat sairaanhoitajien ohella luokanopettajat, lastentarhanopettajat ja -hoitajat, kirjastonhoitajat, keittiöhenkilökunta ja siivoojat vain muutamia ammattialoja mainitakseni. Tilanteen korjaaminen yhdessä vuodessa on kuitenkin vaikeaa, käytännössä melkein mahdotonta.

Perusasioiden ääressä eduskunnassa ollaan myös pohdittaessa perusturvan uudistamista. Vuonna 2009 valmistuvan työn tärkeänä tavoitteena on saada selkeyttä suomalaiseen järjestelmään, joka luvalla sanoen muistuttaa jo melkoista tilkkutäkkiä. Yhden etuisuuden lisääminen vähentää toista. Hyvä tahto ja hyvät lisäykset eivät läheskään aina tuo heikomman asemaan tarvittavaa parannusta. Näin on vaarassa käydä esimerkiksi monen kansaneläkkeen pohjaosalla elävän ihmisen kohdalla. Yksinhuoltajakorotuskaan ei auta kaikkia. Vaikka opiskelijoiden, perheiden ja eläkeläisten korotukset ovat historiallisen suuria, kokonaisvaikutus on usein toivottua pienempi. Siksi on muutettava järjestelmää.

Järjestelmän selkeyttämisen ja yksinkertaistamisen pitää tuoda parannusta niiden ihmisten toimeentuloon, jotka edelleen elävät jopa alle 500 euron toimeentulolla. Asialla on kiire.

Visioiko täällä kukaan?

Suomenmaa lokakuu 2007

Keskustanuorten historiaa lehteillessä ja arkistoja selatessa huomaa, että järjestössä on tehty aikanaan kertakaikkisen upeaa ohjelmatyötä. Uusiutuvat energiamuodot, alueellisesti kattava korkeakouluverkosto ja perusturvan uudistaminen ovat vain esimerkkejä siitä, mikä on ollut omana aikanaan vallankumouksellista nuorkeskustalaisuutta, mutta tänä päivänä toteutettavaa hallituspolitiikkaa.

Huomionarvoista on myös se, että useat niistä henkilöistä, jotka ovat olleet piirtämässä tulevaisuuden suuntaviivoja ansiokkaille ohjelmapapereille esimerkiksi 70- 80- tai 90-luvulla, ovat toteuttamassa niitä tätä nykyä maan hallituksessa ja eduskunnassa.

Vaikka asiat nyt olisivatkin kohtuullisella tolalla, ei se missään nimessä ole mikään automaatio. Jotta asiat kehittyvät tulevaisuudessakin toivotulla tavalla, tarvitaan visiointia ja vastuullista politiikkaa. Keskustanuoret haluavat olla suunnannäyttäjiä molemmissa.

Usea allekirjoittanutta monin verroin kokeneempi politiikan tekijä on todennut maan tilanteen olevan peräti historiallisen hyvä. Milloin muulloin Suomessa olisi eletty taloudellista nousuhdannetta, jossa työttömyys on painumassa lähes rakenteelliselle tasolle ja toisaalta toteutetaan hallitusohjelmaa, jossa on lähes sanatarkkoja sitaatteja Keskustan hallitusohjelmasta? Ei varmaankaan koskaan.

Vaikka tehtävää riittää edelleen valtavasti, eikä se lopu seuraaviltakaan hallituksilta, yleistilanne on kuitenkin vähintäänkin kohtuullinen. Mutta kuinka pitkään? Missä piileskelevät tämän päivän visionäärit? Kuka tekee ne ohjelmat, joita Suomessa toteutetaan 10 tai 20 vuoden päästä? Hallitusvastuussa oleva puolue ei ehdi tätä riittävästi tekemään. Ohjelmatyö on Keskustanuorten tehtävä.

* * *

Tulevana viikonloppuna Kajaanin liittokokouksessa hyväksyttävässä Keskustanuorten poliittisessa ohjelmassa on pyritty konkretisoimaan Keskustanuorten arvot käytännön politiikaksi. Tasa-arvo, sivistys, luonto ja yhteisöllisyys muuttuvat ohjelmassa toimintaohjeiksi.

Tärkeä seikka parinkymmennen sivun ohjelmassa on myös yhdistävien tekijöiden etsiminen. Erottavia tekijöitä löytyy aina, niin Keskustanuorten kuin varttuneemmankin puolueväen keskuudesta. Sen me kaikki tiedämme. Siksi päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen on etsittävä aatteen yhdistäviä tekijöitä. Se on Keskustan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Tässä työssä Keskustanuoret haluavat ottaa keskeisen roolin.

Keskustaan ei tulevaisuudessakaan kohdistu ulkoapäin tulevaa uhkaa. Tätäkin taustaa vasten tärkeintä on se, että puolue pystyy kääntämään eri tavalla ajattelevien ihmisten toiminnan vahvuudekseen. Vastakkain ei kannata olla.

Etsimme yhdistäviä tekijöitä, olemme edelläkävijöitä, teemme vastuullista ja vaikuttavaa, oman linjan mukaista politiikkaa. Siinä on Keskustanuorten tie. Sitä pitkin on hyvä kulkea.

* * *

Keskustanuorten liittokokouksessa valitaan järjestölle viisi hallituksen jäsentä, kaksi varapuheenjohtajaa sekä puheenjohtaja. Joku esitti tämän lehden palstoilla ajatuksen, että puheenjohtajavaalissa on kysymys siitä, valitaanko järjestölle julkisuutta tuova keulakuva vai järjestön sielu. Moista jakoa ja valintaa emme tokikaan liittokokouksessa tee. Jos tulen valituksi tehtävään, teen työtä sen puolesta, että Keskustanuoret saavat sekä keulakuvan että järjestön sielun.