Tiedotteet

Hyvät ystävät, aatesisaret ja veljet

Kesä 2005. Harvoin on tullut vettä samalla tavalla saavista kaatamalla, kuin kävellessäni ensimmäistä kertaa Apollonkadulle keskustanuorten puheenjohtajana. Asiaa ei helpottanut se, että en löytänyt perille. Hävettää myöntää, että samoilin melkein tunnin, ennen kuin oikea paikka löytyi. Olin Apollolla käynyt aiemminkin, mutta aina jossain seurassa. Nyt karttakin oli jäänyt kotiin.

Lopulta pelastus löytyi Museokadun opastaulusta, jossa asia oli ilmaistu selkeästi. Sitä ennen olin manannut Helsingin mielessäni jo moneen kertaan. Kokkolassa ja Jyväskylässä oli helpompaa, kaikki paikat löytyivät saman tien. Lohdutin itseäni sillä, että tämä tulisi vielä helpottumaan. Muutaman vuoden päästä nauraisin tälle kaikelle. Silloin ei huvittanut.

Tuntia myöhemmin uitettu koira oli Apollolla, puolisen tuntia ensimmäisestä palaverista myöhässä. En kehdannut myöntää syytä. Kaikesta huolimatta uuden puheenjohtajan mieli oli innokas, tarmokas, nöyrä ja uusia ajatuksia täynnä. Kaikki pantaisiin kohdalleen ja maailma parannettaisiin pala kerrallaan.

Olin saanut paljon neuvoja siitä, mitä pitäisi ensimmäisenä tehdä, mutta ajattelin ottaa rauhallisesti ja edetä pikkuhiljaa, askel kerrallaan. Asetin itselleni muutaman päämäärän.

Ensimmäinen ja ehkä tärkein asia oli siinä, että liittoa pitkään repineet ristiriidat pitäisi ratkaista. Eihän se nyt kerta kaikkiaan vetele, että politiikan tekemisen sijaan nuorisojärjestön huomion keskipiste on pitkään jatkuneessa jakolinjassa. Puhuttiin konservatiiveista ja liberaaleista. Ajattelin, että tämä lähtee mitä suurimmissa määrin keskustanuorten hallituksen työskentelystä ja kiinnitin huomioni siihen. Pyrin omalta osaltani tekemään työtä sen puolesta, että myös politiikka palaa järjestöön, tuntui siltä, että se oli jäänyt muun jalkoihin. Asetin omaksi tavoitteeksi myös järjestömme näkyvyyden parantamisen ja ennen kaikkea toiminnan sisältöjen ja toimintatapojen uudelleen ajattelun. Hallitus asetti samat paalut myöhemmin yhteisesti. Tärkeimmäksi tavoitteeksi hahmottui varsin nopeasti vaikuttavuuden parantaminen. Siis se kaikista olennaisin. Syy keskustanuorten olemassaololle on se, että vaikutamme yhteiskuntaan omien arvojemme ja aatteemme pohjalta. Vaikuttavuus on enemmän kuin leukojen loksuttaminen ja piikittäminen sopivin välein.

Kuinkas sitten kävikään, kun tukka ja vaatteet olivat kuivuneet. Neljän ja puolen vuoden aikana olemme onnistuneet monessa kohtaan lähes kiitettävällä tai kiitettävällä tavalla. Jos etenee samassa järjestyksessä, jossa ilmaisin tavoitteet, voi sanoa, että olemme yhtenäisempiä kuin pitkään pitkään aikaan. Olen myös sitä mieltä, että tuo yhtenäisyys ei ole maton alle lakaistua erimielisyyttä, vaan henkilöiden välisten luottamuksen parantumista. Asioista on edelleen erilaisia linjoja ja pitää ollakin, mutta ihmiset pystyvät siitä huolimatta katsomaan toisiaan silmiin ja hymyilemään. Kelkka on kääntynyt siihen, että joskus asiat riitelevät, eivät ihmiset. Se on tervettä. Keskustanuorten hallituksen työskentely on tänä päivänä juuri sitä, mitä pitääkin. Päähuomio on politiikassa, keskustelu on analyyttistä ja se johtaa toimenpiteisiin, jotka ovat myös näkyneet. Olemme olleet edelläkävijöitä, puhuimme palaamisesta kolmannelle tielle jo paljon ennen taloustaantumaa. Olemme iloisia, että tässäkin suhteessa puolue on omaksunut keskustanuorten asialistan. Olen hallituksestamme ja edellisistä hallituksistamme erittäin ylpeä.

Kuten todettua, järjestön näkyvyys on parantunut merkittävästi. Olemme onnistuneet jopa siinä, että esille päästään muutenkin kuin haukkumalla oma puolue. Sehän on pomminvarma tapa saada juttu parille palstalle kaikissa valtakunnallisissa lehdissä. Oikealla ajoituksella olemme onnistuneet tässäkin. Kannanottomme asioihin ovat saaneet huomiota, ne on pantu merkille.

Keskustanuoret elävät lähihistoriansa vahvinta vaihetta. Vaikuttavuutemme on kovaa luokkaa, eikä mielipidettämme sivuuteta. Kirjoitamme ohjelmia, joita puolue toteuttaa. Haastamme puolueen toimintatapojen uudelleenajatteluun, eikä sitä sivuuteta, pitkän päälle sivuuttaminen ei ole edes mahdollista. Kirilin ja muiden edelläkävijöiden ansiosta toiminnan mallit ja sisällöt on omassa järjestössämme määritelty tarkkaan. Valmiita emme tietenkään siltikään ole. Ratkaiseva askel on vielä edessä.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa meillä täytyy olla vähintään 50 nuorta ja aatteellista ehdokasta. Keskustan on oltava jälleen johtava nuorten puolue. On aika ottaa ratkaiseva askel uuden sukupolven esiinmarssissa. Nuoria ehdokkaita täytyy tukea seuraavissa vaaleissa muutenkin kuin juhlapuheiden voimalla, puolueen pitää uudistua.

Kun kiersin viime viikonloppuna kuusi maakuntaa ja tapasin noin 500 järjestöaktiivia, voin todeta, että keskustanuoria suorastaan ylistetään. Moni on havainnut, että puolueella on toivoa. Tulipa vastaan huomattava joukko sellaisiakin keski-ikäisiä ja ikääntyviä ihmisiä, jotka tunnustautuivat suorastaan tulleensa riippuvaiseksi kannanotoistamme. Ilman niitä eivät näkisi syytä jatkaa puolueessa, se on muuten aika kova steitmentti. Aika vahva ilmaisu, mutta hyvin tilannettamme kuvaava. Vaikuttavuus ja näkyvyys ovat vahvaa valuuttaa.

Vielä on paikallaan korostaa, että minä en ole tätä kaikkea tehnyt. Ei suinkaan. Te olette sen tehneet. Olen saanut työskennellä hienojen ihmisten kanssa liittotoimistolla, hallituksella ja piireissä ja paikallisosastoissa.

Osaanko antaa neuvoja uudelle puheenjohtajalle? Mielessä on monta, mutta ehkä niiden kanssa ei kannata alkaa mestaroimaan. Ajattelen niin, että uuden puheenjohtajan täytyy keksiä mopo uudelleen, ajatella asiat omalla tavallaan. "Meidän on uudesta luotava maa" sopii tuohon ajatukseen erinomaisesti. Siihenkin täytyy varautua, että sen joutuu tekemään moneen otteeseen. Järjestön rooli ja käytettävät keinot pitää ajatella aina uudelleen rohkean uudelleenajattelun ja kyseenalaistamisen hengessä. Uskon ja toivon, että uudesta ajattelusta huolimatta liikkeelle ei tarvitsisi lähteä aivan alusta. Esimerkiksi poliittinen toiminta ja yhtenäisyys on rakennettu pitkälle. Sille kannattaa antaa arvo samoin kuin sille, että asioita on ajateltu ennenkin. Toimintatavat ovat kunnossa, mutta politiikassa keskustanuoret tarvitsevat myös mustavalkoista ajattelua ja ehkä myös ehdottomia totuuksia.



Puolue on nyt samassa tilanteessa, jossa keskustanuoret aikanaan oli. Puolue on jakautunut kahtia. Skismaa on liian paljon ja huomio on välillä herpaantunut olennaisesta, suomalaisten elämän parantamisesta ja suuresta tarinasta sen taustalla. Tämän sanominen ääneen saattaa tehdä kipeää, mutta se on pakko sanoa. Siksi, että Suomen kansa tarvitsee keskustaa nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Sen vuoksi se pitää sanoa.

Kahtiajaon ja kinastelun jalkoihin on jäänyt puolueen toimintatapojen, toiminnan sisältöjen, vuorovaikutteisuuden ja alhaalta ylöspäin ohjautuvuuden ja puolue-elinten aseman parantaminen. Kun huomio on henkilöiden vastakkainasettelussa, olemme huomaamattamme lipuneet tilanteeseen, jossa pieni porukka pääsee päättämään asioiden sisällöistä. Harvojen ja valittujen valta soveltuu kansanliike keskustalle varsin huonosti. Se on omiaan aiheuttamaan turhautumista, eikä se tule tuottamaan menestystä pitkällä tähtäimellä.

Huomaamattamme olemme lipsahtaneet piirun verran liian oikealle. Nyt pitää ottaa piiru taaksepäin, vapaan kansan suoralle tielle. Siellä kädessä heiluu edistyksen lippu, ei pörssiyhtiön kvartaalitiedote. Kun markkinatalous teki novagroupit, meidänkin täytyy ajatella asiat uudelleen.

Kun kerroin samansuuntaisen analyysin noin kuukausi sitten keskustanuorten elokoulussa, todettiin seuraavan päivän pääkirjoituksissa, että pyrin puolueen puheenjohtajaksi. Ehkä joskus pyrinkin, jos keskustaväki niin haluaa, mutta nyt ei ollut kyse siitä. Olin huolissani kansanliikkeestä ja sen henkisestä jaksamisesta. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että pyrin puheenjohtajaksi 2010. Jos nyt pitäisi päättää, vastaus olisi ei. Varapuheenjohtajaksi pyrkimistä pidän todennäköisempänä, sekin vaatii keskustaväen laajaa ja vahvaa tukea.

Hyvät ystävät, mikä sitten on keskustan suuri tarina. Se joka lähtee kansalaisyhteiskunnasta ja jolla kehitämme Suomea seuraavat vuosikymmenet. Ennen kaikkea, mikä se on tässä ajassa.

Ensimmäiseksi. Yhteiskunnassamme on aivan liian paljon niitä ihmisiä, joilla ei ole omaa ammattiyhdistysliikettä. Yksinhuoltaja äidit ja isät, monilapsiset perheet, opiskelijat, perheelliset opiskelijat, taantuman vuoksi työttömäksi jääneet sinkut, pienellä eläkkeellä elävät ihmiset, sairaat tai vammaiset henkilöt. Keskustan pitää ajaa heidän asiaansa. Jos meilläkin, kaikkien muiden puolueiden tavoin on ollut pallo hukassa, niin nyt on hyvä aika ottaa se uudelleen käteen. Tulevat kuukaudet ja vuodet antavat tähän kymmeniä, ellei peräti satoja mahdollisuuksia. Tilanteessa, jossa ihmisistä tuntuu siltä, että tuloerot kasvavat ja moni apua tarvitseva on hyvästä hallituksesta huolimatta saanut vain murusia. Kyydistä putoajia on yhä enemmän, esimerkiksi mielenterveysjonot tai leipäjonot ovat täysin käsittämätön esimerkki vääristä painotuksista. Tarvitsemme vähemmän mediamaksuja ja tasaveroja. Enemmän oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta. Köyhyys voidaan poistaa Suomesta ja joidenkin ennusteiden mukaan se väheneekin 2020 luvulle mentäessä, mutta sitä ennen tarvitaan keskustaa ja keskustan tekemiä päätöksiä.

Toiseksi. Muistan keskustan vanhan vaalijulisteen, jossa kaksi eri sukupolvea katsovat toisiaan silmiin. Isä ja poika silmästä silmään, käsi kädessä. Väkevä kuva, jossa kiteytyy olennainen myös tästä hetkestä. Huoltosuhteen heikentyessä Euroopan ennätykseen 2020-luvun alussa. Siis yli 60 huollettavaan, alle 15-vuotiaaseen ja yli 65-vuotiaaseen sataa työikäistä kohti. Sosiaali- ja terveysmenot kasvavat, 80 prosenttia eläketaakasta on uuden sukupolven vastuulla. Velkamäärä kasvaa varovaisten arvioiden mukaan 50 miljardilla, todennäköisesti huomattavasti suuremmalla summalla. Tilanteen haastavuutta voisi kuvata vaikkapa niin, että kun iloinen seurue kokoontuu ruokailemaan yhdessä mukavaan ravintolaan, tulisi sellainen ikävä ilmoitus, että laskuun on tullut nolla perään. Varsinainen kylmä suihku tulisi siinä vaiheessa, kun kuultaisiin, että tällä kertaa maksajia on huomattavasti edelliskertaa vähemmän. Tiukka tilanne, josta kyllä selvitään, mutta ei ilman keskustaa.

Keskustan pitää löytää vastaukset rakenteellisista ratkaisuista, kuten eläkeiän nostamisesta. Siinä sukupolvet paiskaavat kättä, taakkaa jaetaan ja sitä kannetaan yhdessä. Keskustan arvojärjestyksen pitää olla selkeä. Niiltä ei oteta, joilla jo ennestään on vähän. Ei leikkauslistoja, vaan valmius veronkorotuksiin, jos Suomi ei muuten selviä.

Myös luonto on vain lainassa lapsiltamme. Ilmastonmuutos oli eilen Kalkutassa, huomenna se koputtelee Kalajoella. Kustannukset, mutta ennen kaikkea inhimillinen esimerkiksi luonnonmullistusten aiheuttama hätä ovat meille suuria haasteita. Keskustanuoret ovat viitoittaneet tietä aiemminkin, jo paljon ennen Vihreää liittoa. Maailmantalouden kasvun pitää edelleen perustua luonnonvarojen kestävälle käytölle, siis uusiutuvaan energiatuotantoon, kierrätykseen ja raaka-aineiden käytön tehokkuuteen. Kuljemme kohti vihreämpää yhteiskuntaa. Jos ajatellaan asiaa Suomen mittakaavassa, meidän on tehtävä paljon esimerkiksi energian säästämisen näkökulmasta. Siinä tarvitaan myös uusia innovaatioita. Työtä tarvitaan myös kaikkialle Suomeen, siksi kannatan hajautettua energiatuotantoa joka ruuan tuotannon tavoin takaa omavaraisuutta kaikkialle maahan. Meidän pitää omistaa huoltovarmuuteen liittyvien sektorien yhtiöt tulevaisuudessa yhä tiiviimmin. Ydinvoimaratkaisussakin on rakennettava sukupolvien silta. Ydinjäte säilyy ongelmana lastenlastenlastenlastenlastenlastenlastelapsillemme ja siitä vielä satoja sukupolvia eteenpäin. Siis peräti 100 000 vuoden ajan.

Kolmanneksi. Tarvitsemme myös vahvempaa valtiota, joka pelastaa ihmisen markkinoiden kynsistä. Tilanteessa, jossa markkinat ovat osoittautuneet kohtuulliseksi rengiksi, mutta varsin heikoksi isännäksi, valtion pitää panostaa keskustanuorten viitoittaman kolmannen tien aatteen mukaisesti koulutukseen, tutkimukseen, energiainvestointeihin, tietoliikenneyhteyksiin, ratoihin ja teihin. Omenat ja uudet nokiat ovat poimittavissa kymmenien vuosien päästä. Siihen pitää nyt vain olla malttia. Suomi tarvitsee malttia vaurastuakseen.

Hyvät ystävät. Tällä yritin kertoa, että iso osa vastauksista on olemassa keskustan aatteessa. Ne löytyvät heikommasta huolehtimisesta, pienemmän puolustamisesta, oikeudenmukaisuudesta, ihmisten ja alueiden välisestä tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, yhteisöllisyydestä, luonnosta, sivistyksestä ja ennen kaikkea ihmisyydestä. Valtio ei voi tulevaisuudessakaan tehdä kaikkea valmiiksi. Siksi tarvitaan myös itseauttamiskykyä, ihmisen kehitystä, ihmisyyden oppimista, joka lähtee jo peruskoulusta. Tarvitaan myös pohdintaa siitä, tulemmeko onnellisemmaksi tavaramäärän kasvaessa ja materialismin myötä, vai ovatko muut asiat sittenkin tärkeämpiä. Tällainenkin keskustelu on uuden sukupolven esille nostamana edessämme. Keskustanuorten pitää kulkea sen kärkijoukoissa.

Hyvät ystävät. Halusin kertoa esimerkeillä, että ei ole Vanhasen keskustaa. Ei ole olemassa Korhosen keskustaa. On olemassa vain Suomen keskusta, jonka päämääränä ja aatteellisena tehtävänä on pitää heikommista huolta.


Palaan vesisateeseen. Museokadun kulman takaa nousi uusi aurinko. Neljän ja puolen vuoden aikana on tuullut, mutta siitäkin on selvitty. Reititkin ovat löytyneet paremmin. Niin Helsingin maastossa kuin Keskustanuorten johdossa.

Olen tunneihminen, mutta silti monesti huono tuntemaan asioita voimakkaasti juuri käsillä olevassa hetkessä. Siksi olen vähän yllättynytkin siitä, että mitä lähemmäs liittokokous on tullut, sitä haikeammaksi mieli on käynyt. On tullut jopa mieleen, että pitäisikö tässä vielä jatkaa. No, sitä en sentään ole harkinnut. On aika pyrkiä ja on aika luopua.

Kun pohtii, mistä haikeus tulee, niin näkee helposti, että se johtuu ihmisistä. Upeista persoonista, joita rakas järjestömme on täynnä. Se johtuu muistoista, joita on kertynyt mahtava määrä.

Kun ajattelee vielä tarkemmin, niin huomaa, etteivät nuo kummatkaan asiat ole katoamassa mihinkään. Uskon, että tässä järjestössä solmitut ystävyyssuhteet eivät katoa. Muistotkaan eivät häviä. Vuosien kuluessa ne vain vahvistuvat. Tiet kohtaavat uudelleen mitä erilaisimmissa merkeissä.

Kiitos kaikille kuluneista vuosista. Yritän jatkossakin olla luottamuksenne arvoinen.