Tiedotteet

LEHDISTÖREFERAATTI
Puhe Keskustanuorten valtuuskunnassa
Keskustanuorten puheenjohtaja, kansanedustaja Tuomo Puumala
Kokkola, 29.3.2008

Suomella menee kohtuullisen hyvin. Työllisten määrä jatkaa tasaista kasvuaan, vaikka taloudellinen huippusuhdanne onkin jo ohitettu. Vastoin monia ennakkoarvailuja, keskustan ja oikeiston yhteistyön varaan rakentuva hallitus on kyennyt korjaamaan heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaa. Se on ottanut hoidettavaksi merkittävän tehtävän, sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen. Euromääräiset lisäykset minimitukiin eivät riitä, jos yhden tuen korottaminen leikkaa toista etuisuutta samassa suhteessa.

Ehdoton edellytys sosiaaliturvan kohentamiseen on kakun kasvattaminen. Jatkuvaan talouskasvuun ja bruttokansantuotteen kasvattamiseen tähtäävä politiikka on ehdoton edellytys heikommassa asemassa olevien ihmisten elämän parantamiselle. Yhteiskuntaamme leimaavan alituisen kiireen, hektisyyden, tehokkuus- ja tuottavuusajattelun keskellä tärkeintä on kuitenkin se, että Keskusta ei missään vaiheessa unohda tärkeintä – ihmistä. Santeri Alkion sanat sopivat myös tähän päivään. Emme saa unohtaa köyhän asiaa – leipäjonoja on edelleen myös maamme rajojen sisäpuolella.

Maan tasapainoinen kehittäminen ja aluepolitiikka ovat niitä juuria, joilla Keskusta toimii. Näitä juuria pitää hoitaa, ja niitä pitää vahvistaa. Uusi aika vaatii aluepolitiikkaan uudet lääkkeet, mutta samaan aikaan on syytä muistaa, että uudistamista ei saa tehdä uudistamisen vuoksi. Kehittämistä ei tehdä kehittämisen vuoksi. Tämä on syytä pitää mielessä tuottavuusohjelmaa toteutettaessa ja aivan samalla tavalla kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Lumoudumme helposti kaikesta uudesta ja ihmeellisestä ja hienolta kuulostavasta. Meidän pitää toki olla innovatiivisia, panostaa tieteen ja teknologian määrärahoihin ja uudistaa yhteiskuntaa. Sellainen voimahan olemme aina olleet. Kaikista kehittämisen kehittämishankkeista ja uudistamisen uudistamishankkeista ei kuitenkaan tarvitse haltioitua, eikä niitä tarvitse hokea mantran tavoin.

Tarvitsemme uutta sivistyspolitiikkaa, joka on myös mitä parhainta aluepolitiikkaa, Sivistys on mitä merkittävin eriarvoisuuden poistaja. J. V. Snellman on ilmaissut saman asian osuvasti: "Jos seuraa historiaa, havaitsee että hyvinvointi on levinnyt yhtä rintaa henkisen sivistyksen kanssa." Tulevaisuudenkaan Suomessa ei ole niin matalaa torppaa, etteikö sieltä voisi tulla maisteria tai ammatillista osaajaa.

Puolueemme on profiloiduttava sivistyspolitiikassa, koulutuksessa, kulttuurissa ja liikunnassa huomattavasti nykyistä vahvemmin. Monipuoliset harrastusmahdollisuudet ovat suurimpia nuorten syrjäytymisen ehkäisijöitä. Kunnissa pitää olla varaa näihin toimintoihin. Ennaltaehkäisy on avainsana. Alueellisesti kattava korkeakouluverkko on Suomen vahvuus. Keskusta on ollut luomassa tätä menestystarinaa. Tätä ei pidä käydä purkamaan. Päinvastoin. Kokoomuksen ilmeisistä haluista huolimatta ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja yliopistokeskusten asemaa pitää vahvistaa. Ne voidaan turvata ja niitä voidaan kehittää valmistelussa olevalla yliopistolailla. Suomen tulevaisuus on maakuntakorkeakouluissa, jotka yliopistolakiin voidaan sisällyttää.

Tarvitsemme uutta kuntapolitiikkaa. Valtionosuusjärjestelmää on uudistettu viimeisten vuosien aikana lukuisia kertoja. Uusi uudistus on jälleen ovella, se tapahtuu vuonna 2010. Tavoitteena on nytkin järjestelmän yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Paljosta puheesta ja tahdosta huolimatta valtionosuusjärjestelmä pitää edelleen sisällään lukuisia vääristymiä, monimutkaisuuksia ja kummallisuuksia. Yksiselitteisenä tavoitteena pitää olla se, että pienempikin pärjää. Suuruuden ihannointi ei ole keskustalainen tie. Kuntakentän talousongelmat eivät ole ratkaistu sillä, että pienet kunnat lakkaavat olemasta. Emme tietenkään vastusta kuntaliitoksia, mutta emme näe suuruutta ainoana arvona. Palvelurakenteen kehittäminen ja yhteistyön syventäminen on paras vastaus.

Keskusta tarvitsee tulevaisuustyötä. Hallituksessa toimiva puolue ei voi käpertyä pelkkään päivänpolitiikkaan. Sen pitää visioida. Hallitusvastuusta huolimatta emme saa, emmekä voi unohtaa tulevaisuuden ohjelmien kirjoittamista ja tekemistä.

Keskusta tarvitsee aatetta. Uusi sukupolvi, meidän lapsemme tulevat lähes takuuvarmasti esittämään kysymyksen "miksi". He tulevat haastamaan pelkän taloudellisen voiton tavoittelun ja esittämään oman vaihtoehdon. He kysyvät: Miksi? Miksi pilasitte ympäristöä, miksi ette pysäyttäneet sitä silloin, kun se oli vielä mahdollista. Oliko osakkeenomistajan etu jossain kaukana ainoa arvo, jota tottelitte? Sitä he tulevat myös kysymään. Olen hyvät ystävät sitä mieltä, että Keskustan on annettava kestävä vastaus uuden sukupolven esittämään kysymykseen. Se lähtee liikkeille arvoista; luonnosta, sivistyksestä, tasa-arvosta ja yhteisöllisyydestä. Kaiken keskiössä on ihminen. Kannustamme oma-aloitteisuuteen, aktiivisuuteen ja yrittäjyyteen, palkitsemme siitä. Samaan aikaan pidämme myös heikommista huolta.

Olennainen ja ehkä kaikista tärkein kysymys on se, millaisin menetelmin ryhdymme tekemään kaikkea edellä mainittua. Puoluejohto ja puoluesihteeri eivät ole onnistuneet uusien ja ajanmukaisten välineiden luomisessa. Kentän ääni on edelleen mystinen, vaikka se ei sitä saisi tällä vuosituhannella olla. Todellista valtaa kentälle ei ole haluttu antaa, vaikka se nykyisen tietotekniikan myötä olisi toteutettavissa helposti.

Puoluejohdolla ei tunnu olevan aikaa tai halua rakentaa malleja, joilla yksittäisellä jäsenelle annettaisiin aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Puolueen ylimmät päättävät elimet, puolueen työvaliokunta, puoluehallitus, puoluevaltuuskunta ja puoluekokous eivät pääse aidosti päättämään asioista. Vallan keskittyminen harvoille tai harvalle on laajan ja alhaalta ylöspäin ohjautuvan kansanliikkeen näkökulmasta täysin kestämätöntä. Vastuun tästä kehityksestä kantaa puolueen puheenjohtaja.

Toimintakaan ei ole palautunut järjestöön paljosta puheesta huolimatta. Meidän pitäisi tarjota toimintaa ja sitä, että yksittäinen jäsen pääsee vaikuttamaan puolueen politiikkaan. Hän liittyy puolueeseen tai sen nuorisojärjestöön vain, jos pääsee vaikuttamaan. Väki ei virtaa Keskustaan tulevaisuudessa velvollisuudentunnosta. Tarvitaan uudet mallit koko puoluetoimintaan, toiminnan palauttaminen osastoihin ja piireihin sekä aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia, joissa puolue-elinten rooli on keskeinen.

Hyvät ystävät, edellä esitetyin perustein olen päättänyt vastata lukuisiin pyyntöihinne myöntävästi. Tahdon. Haluan asettua Suomen Keskustan varapuheenjohtajaehdokkaaksi. Velvollisuudentunnosta en kisaan lähde. Päinvastoin. Innosta ja halusta palvella Keskustanuoria, Keskustaa ja toivottavasti myös Suomea niiltä paikoilta, joihin puolueväki minut asettaa. Lähden kampanjaan nöyrin mielin, täynnä intoa ja tarmoa.

Lähden kisaan sen vuoksi, että kotoa on annettu sellaiset eväät, että tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta pitää taistella kaikissa tilanteissa. Se, että ponnistaa vähän matalammilta oksilta vahvistaa näitä arvoja entisestään. Lähden kisaan juuri nyt, koska uskon puolueen tarvitsevan yhdistävää tekijää. Uskon myös, että nuorten esiinmarssin aika puolueessa on juuri nyt. Sitä on lykätty jo riittävän pitkään, nyt on toiminnan aika. Tästä alkavassa puheenjohtajakampanjassa nostamme esiin Keskustanuorten agendan ja tarjoamme sitä vaihtoehdoksi. Se ei ole Vanhasen linja, ei Korhosen linja, vaan kolmas tie. Se on Keskustanuorten linja.

Olen vakuuttunut siitä, että Keskustan puolueväki on halunnut aina laittaa nuoret miehet ja naiset tuleen. Sitä se ei ole koskaan pelännyt. Kun varapuheenjohtajien määrää lisättiin kahdesta nykyiseen kolmeen vuonna 1972, perusteena käytettiin jatkuvuutta, viestikapulan siirtoa. Siis sitä, että yksi paikka kuuluu nuorisojärjestölle. Periaate on unohtunut siitä huolimatta, että tahtoa on ollut.

Nyt on kolmannen tien aika. Se pätee talouspolitiikkaan ja sen myötä vastuulliseen markkinatalouteen. Vain sillä tavalla voimme antaa vastauksia uudelle sukupolvelle, joka esittää kysymyksen miksi. Nyt on kolmannen tien aika, joka lähtee Santeri Alkion oppien mukaan ihmisestä, kanssaihmisestä ja toisesta välittämisestä. Nyt on kolmannen tien aika, joka ei unohda köyhän asiaa. Kolmas tie tarkoittaa voimakkaampaa sivistyspolitiikkaa, voimakkaampaa alue- ja kuntapolitiikkaa sekä järjestön tilan kriittistä uudelleenarviointia, johtopäätöksiä ja toimintaa.

Puolueessa on käyty keskustelua kahden kärjen politiikasta ja sen tarkoituksenmukaisuudesta. Joku lukee itsensä vanhaslaiseksi, toinen korhoslaiseksi. Me, Keskustanuoret, edustamme tätä kolmatta tietä. Olemme yhdistävä tekijä, emme hajottava voima. Sitä minä haluan varapuheenjohtajana olla. Yhdistävä, kolmannen tien tekijä.