Tuomon kynästä /

Tuottaja on leipänsä ansainnut

(Julkaistu Keskipohjanmaassa 13.3.)

Perjantaina maanviljelijät ja traktorit täyttivät Helsingin kadut. Minäkin pääsin ihastelemaan komeaa marssia ja keskustelemaan viljelijöiden kanssa. Myös lukuisat keskipohjalaisfarmarit olivat liikkeellä tärkeän asian puolesta.

Kotimainen ruoantuotanto on kohdannut viime aikoina samanaikaisesti monta erittäin ikävää vastoinkäymistä. Ymmärrän hyvin, että mitta rupeaa olemaan täynnä. Kun työpäivää ei enää voi pidentää ja kustannuksista ei voi karsia, niin jaksaminen alkaa olla äärirajoilla.

Tilanteeseen on saatava korjaus. Muuten me suomalaiset emme saa enää tulevaisuudessa nauttia puhtaasta ja turvallisesta kotimaisesta ruoasta.

Maatalouden ahdingon taustalta löytyy monia tekijöitä. Ensinnäkin viljelijät ovat joutuneet suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi, kun Euroopan unionin ja Venäjän välille on syntynyt pakotteiden ja vastapakotteiden kierre. Tämä on johtanut tuottajahintojen laskuun, eikä näitä ole pystytty kompensoimaan takaisin.

Toiseksi kaupan keskittyminen ja siitä seuraava halpuuttaminen aiheuttavat ongelmia. Kolmanneksi maataloushallinnon puolella on monia suuria ongelmia. Viljelijöiden oma hallinnollinen taakka on kasvanut. Lisäksi tukiehdot ovat kiristyneet, vaikka maksut myöhästyvät jatkuvasti. Maaseutuviraston toiminta on ollut suorastaan räikeää. Viljelijöille on annettu virheellistä tietoa.

Tuntuu, että maaseutuhallinto elää kuin omaa elämäänsä. Vaikka nykyinen hallitus on lähtenyt aktiivisesti liikkeelle sääntelyn ja byrokratian karsimisessa, tulee koko ajan vastaan ikäviä yllätyksiä.

Akuutin kriisin ratkaisemiseksi on tehtävä nopeita uudistuksia. Maaseutuviraston johtamisongelma on ratkaistava ensitilassa. Ei pidä hyväksyä sitä, että tukien maksatukset viivästyvät kerta toisensa jälkeen.

Maaseutuvirasto siirtyykin jatkossa suoraan maa- ja metsätalousministeriön ohjaukseen. Lisäksi nykyinen ylijohtaja siirtyy muihin tehtäviin ja uusi hankejohtaja tulee vastaamaan tukien maksatuksesta. Tuet pitää saada tämän myötä maksuun ajallaan.

Yhteiskuntasopimusneuvotteluiden rinnalla pitäisi tehdä konkreettisia parannuksia maaseutuyrittäjien arkeen. Hallitusohjelmassa linjatut yrittäjävähennyksen ja sukupolvenvaihdosten edistämisen kaltaiset asiat on pantava toimeen mahdollisimman nopeasti.

Eteenpäin on vietävä myös muita kotimaisen ruoantuotannon asiaa edistäviä toimia. Maataloushallinto on muutettava asiakaslähtöisemmäksi ja byrokratiaa on vähennettävä aidosti.

Hallitus antaa esitykset purettavista normeista tänä vuonna ja ne on tarkoitus panna toimeen vuoden 2017 aikana. Erityisesti lupakäytäntöjä pitää keventää ja viranomaisten keskinäisestä valitusoikeudesta luopua.

Kotimaisen viljelijän asemaa ruokaketjussa voidaan parantaa ottamalla käyttöön selkeät alkuperäismerkinnät. Tämän jälkeen kuluttajan on helpompi tehdä oma valinta. Myös kotimaisen reilun kaupan lain käyttöönottoa pitäisi selvittää. Lain avulla varmistettaisiin tuottajalle riittävän suuri osuus ruoan loppuhinnasta. Näin pidetään huoli viljelijän asemasta ruokaketjussa.

Kotimaisten toimien ohella tarvitaan aktiivista EU-vaikuttamista. Ministeri Tiilikainen on tehnyt hyvää työtä, jotta Suomen erityisasema ymmärrettäisiin. Tätä aktiivista vaikuttamista on jatkettava, jotta yhteisen maatalouspolitiikan linjaukset saataisiin tulevaisuudessa paremmalle tolalle.

Lue koko teksti >> 1 kommentti >> Vote up  Vote down   >>

Vastaus kohteessa Tuottaja on leipänsä ansainnut

  1. Yle on liian kallisarvoinen uhrattavaksi markkinaliberalismin koston alttarille sanoo:

    Suomalainen maanviljelijä on uhanalainen laji ja ansaitsee kaikki mahdolliset suojelutoimenpiteet, jotta ruokaa voitaisiin tuottaa lähellä ja mahdollisimman puhtaasti jatkossakin.

    Uhan alla on yhtäkkiä myös Yle. Toivottavasti suojeluhenkeä löytyy myös vainotulle julkiselle medialle! Yle-vero on toimiva eikä edes aiheuta kovin suurta rutinaa. Tässä jo luultiin, että Yle-rauha on vihdoin laskeutunut maahamme. Mutta: sitten tulivatkin markkinaliberalistiset voimat, joiden kynnet syyhyävät päästä raatelemaan Yle kappaleiksi, pelkästään ideologisista syistä. Voimakas julkinen media on heille punainen vaate. Kaupallinen media on tietysti innoissaan uusista, keskustalaisista, tuulista mediakentällä.

    Yle on itseisarvoisen tärkeä, juuri sellaisena, juuri sellaisen laajuisena kuin se on nyt. On hyvä, että kaupallisista intresseistä vapaa media on suurin ja kaunein. Ylen tehtäviin pitää kuulua laidasta laitaan kaikenalaista, Ylen pitää palvella monipuolisesti Suomen kansaa. Tähän tonttiin pitää kuulua myös viihde sekä kattavat uutissivustot verkossa. Ylen tehtävä EI OLE TEHDÄ TILAA KAUPALLISELLE MEDIALLE AINA KUN SATUTAAN SAMALLE TONTILLE! Ylen tehtävä ei ole huolehtia kaupallisen median elossa pysymisen edellytyksistä. On tietenkin hyvä jos maassa on mahdollisimman monipuolinen media, mahdollisimman paljon eri toimijoita. Tosin, jos Yle murhataan, meillä on sitten tosi yksipuolinen media: vain isot lehdet, joilla kaikuu kaikilla aina sama ääni kellossa.

    Tämä on vetoomus järjen ja sivistyksen puolesta. Terveeseen yhteiskuntaan kuuluu merkittävä, mahdollisimman tasapuolinen, julkinen media, joka on myös mahdollisimman riippumaton kulloisistakin vallanpitäjistä! Kun vertaa entisiin aikoihin, nykyinen Yle on melko poliittisesti tasapuolinen. Keskusta ei ole ollut erityisesti tikunnokassa, enempää kuin pääministeripuolueen luonnollisesti kuuluukin olla. Ei pitäisi olla hampaankolossa asioita eikä koston tarvetta. Markkinaliberalistien ideologinen kosto kyllä näyttää uhkaavan Yleä.

    Yle tarvitsee nyt sivistyneitä puolustajia.