Tuomon kynästä /

Onko maallamme malttia vaurastua?

(Julkaistu Keskipohjanmaassa 15.5.)

Aikanaan myös pääministerinä toiminut Urho Kekkonen esitti vuonna 1952 kysymyksen, jonka tarkoitukseni oli Suomen nostaminen vauraiden ja kauas katsovien kansankuntien joukkoon.

Kekkosen hallitus käynnisti laajan investointiohjelman, jonka tavoitteena oli koko maan voimavarojen hyödyntäminen ja Suomen teollistaminen.

Tulokset ovat olleet merkittäviä. Meillä on edelleen Euroopan laajuisestikin katsottuna vahvoja valtiollisesti omistettuja teollisuusyrityksiä kansallisesti merkittävillä toimialoilla.

Visionäärisyydestään huolimatta Kekkonenkaan ei voinut nähdä tämän päivän haasteita. Talouden rakenteet ovat muuttuneet globalisaation ja teknologian kehityksen myötä niin merkittävällä tavalla, että Suomen hyvinvoinnin vahvistamiseksi tarvitaan uusia poikkeuksellisia toimia.

Sipilän hallituksen tällä viikolla julkaisemassa omistajapoliittisessa toimintalinjauksessa on kysymys uuden vaurauden luomisesta ja valtion vahvasta omistajuudesta.

Valtion omistuksessa oleva varallisuus pitää saada töihin, jotta saamme liikkeelle kasvua ja työpaikkoja luovia investointeja. Tarvitaan kuitenkin malttia. Uuden luominen tarkoittaa aina myös jostain luopumista, mikä ei ole aina helppoa.

Omistajapolitiikan perusarvona pitää olla ajatus yhteisvastuusta. Hallitus lähtee siitä, että valtion omistuksia on käytettävä yhteiskunnan aktiiviseen uudistamiseen. Meillä on tähän hyvät lähtökohdat, koska valtion omistamien yhtiöiden arvo on Euroopan suurin talouden kokonaistuotannon määrään nähden.

Yhteiset pääomamme on tarkoitus laittaa liikkeelle uuden valtiollisen kehitysyhtiön kautta. Kehitysyhtiöön siirrettäisiin valtion ei-strategista omistusta, josta osa on aktiivisempien toimenpiteiden kohteena.

Mahdollisista myynneistä saatavia varoja käytettäisiin kasvua ja työpaikkoja luoviin sekä muihin kansallisesti merkittäviin hankkeisiin. Yhtiö voisi olla esimerkiksi mukana kehittämässä sosiaali- ja terveydenhuollon yhtenäistä tietojärjestelmää.

Kehitysyhtiön lisäksi valtion omistajuus jakaantuisi pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian alle sekä sijoitusyhtiö Solidiumiin. Valtioneuvoston kansliassa olisi kansallisesti tärkeää strategista omistusta, jota ei myytäisi. Solidium pysyisi ennallaan, eli siellä olisi valtion alle 50 prosentin omistukset pörssiyhtiöissä. Tavoitteena on pitkäjänteinen arvon kasvattaminen suomalaisessa omistuksessa.

Omistusjärjestelyjen lisäksi tarvitaan omistusrajojen tarkastelua. Valtiolla on tällä hetkellä täydet oikeudet myydä esimerkiksi kaasuyhtiö Gasumin tai sähkön kantaverkkoyhtiö Fingridin kaikki osakkeet. Näiden omistusrajoja esitetään nyt nostettavaksi kansallisen huoltovarmuuden nimissä yli 50 prosenttiin.

Vastaavasti osassa yhtiöitä, kuten energiayhtiöiden Nesteen tai Vapon kohdalla huoltovarmuus toteutuisi jo kolmanneksen omistuksella. Tämän vuoksi niiden omistusrajaa esitetään laskettavaksi nykyisestä 50 prosentista.

Valtion omaisuus on meidän kaikkien yhteistä. Tämän vuoksi sitä on käsiteltävä huolellisella ja pitkäjänteisellä tavalla.

Omistajanojauksen tueksi perustetaan parlamentaarisesti valittu neuvottelukunta. Näin tärkeitä pohdintoja käydään hallitus-oppositiorajat ylittäen. Tämä tuo päätöksentekoon vaalikaudet ylittävää sitoutumista.

Valtion on myös tärkeää näyttää esimerkkiä. Valtionyhtiöiden arvot eivät saa koskaan perustua ahneuteen tai moraalin heikkouteen. Oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden näkökulmasta pidänkin välttämättömänä, että esimerkiksi yhtiöiden johdon irtisanomiskorvauksia esitetään puolitettaviksi.

Lue koko teksti >> Kommentit pois päältä artikkelissa Onko maallamme malttia vaurastua? >> Vote up  Vote down   >>

Kommentointi on suljettu.