Tuomon kynästä /

Ajatuksia ryhmäpuheenjohtajuudesta

Useat keskustan eduskuntaryhmän jäsenet ovat kannustaneet asettumaan ehdolle vapautuvaan ryhmäpuheenjohtajan tehtävään. Se on tuntunut mukavalta, kiitän luottamuksenosoituksista. Arvostan tehtävän erittäin korkealle.

Olen saanut toimia puolueen ja sen nuorisojärjestön johtotehtävissä yhtäjaksoisesti kymmenen vuoden ajan (2005 – 2015). Olenpa saanut sinä aikana tavoitella puolueen puheenjohtajuuttakin. Yleispolitiikan kokemusta kymmenessä vuodessa on kertynyt jo ihan mukavasti.

Vuosi sitten oma tehtäväni vähän muuttui. Kuluneen vuoden ajan olen keskittynyt valtakunnallisesti sivistyspolitiikkaan, jossa todellakin riittää tekemistä. Vaikka olen vetänyt puolueen koulutuspolitiikkaa aika pitkään jo aiemminkin, vastuutehtävä valiokunnassa on tarjonnut tälle oman intohimoni alueelle myös uusia mielenkiintoisia haasteita.

Pohtiessani ryhmäpuheenjohtajan tehtävää, olennaista onkin ollut miettiä nimenomaan sitä, haluaisinko mahdollisen valinnan myötä palata yleispolitiikkaan, vai keskittyä vähän aikaa tähän vasta alkaneeseen tehtävään. Kysymyksessä on selkeä valintakysymys, molempia ei voisi hoitaa yhtä aikaa.

Tällä erää olen päättänyt jatkaa sivistysvaliokunnan vetovastuussa, enkä tavoittele ryhmäpuheenjohtajuutta. Haluan omalta osaltani olla huolehtimassa siitä, että keskustalla on koulutuksen, liikunnan, urheilun, kulttuurin ja nuorisopuolen toimialoilla uskottavia ja kauas katsovia vaihtoehtoja.

Ryhmäpuheenjohtajan valinnan suhteen olen luottavainen. Olen varma, että erinomaisesta eduskuntaryhmästä löytyy loistava puheenjohtaja.

Lue koko teksti >> 2 kommenttia >> Vote up 5 Vote down 0  >>

2 vastausta kohteessa Ajatuksia ryhmäpuheenjohtajuudesta

  1. tuula karttunen sanoo:

    Miksi yleensä tarvitaan kaikille pakollista virkamiesruotsia?
    Hyvin pieni osa kansalaisista ryhtyy virkamiehiksi.

    Virkamiesruotsin suorittamista voisi verrata esim. opettajien auskultointiin. Henkilöt, jotka haluavat opettajiksi suorittavat oman alansa opettaja-auskultoinnin aiemmin suorittamiensa opintojen jatkeeksi. Samalla periaatteella voisi ajatella, että virkamiehiksi haluavat suorittavat virkamiesruotsin tutkinnon siinä vaiheessa, jolloin haluavat ruveta virkamiehiksi.

    Lisäksi olisi otettava kriittiseen tarkasteluun myös se, kuinka vähän Manner-Suomessa on ruotsinkielisiä. Manner-Suomessa ruotsinkielisiksi rekisteröityneitä on alle 5 % väestöstä. Tämäkin osaltaan puoltaa sitä, että kaikkien ei tarvitsisi suorittaa virkamiesruotsia.

  2. Erkki Pihkala sanoo:

    Ehdotus virkamiesruotsin suorittamisesta lukiossa on hyvä,
    jos ruotsi pysyy vapaaehtoisena ylioppilaskirjoituksissa eikä
    suoritettavien kurssien määrää tai vaikeusastetta lisätä.
    Toisin sanoen kirjoittamalla ruotsin vapautuu jatkossa
    ruotsin suorittamisesta ammatikouluissa, ammattikorkeakouluissa tai
    yliopistoissa. Sama koskee tietenkin suomen kieltä ruotsinkielisten
    kouluissa. Olette oikeassa siinä, että liian moni jää kokonaan
    valmistumatta toisen ja kolmennen asteen pakkoruotsin takia tai
    valmistuminen viivästyy. Nykyinen käytäntö on syrjäyttävä ja
    luo katkeruutta.